Koiran luonne verrattuna ihmisen luonteeseen

Lapsena äitini ainasanoi,ettäonoltava varovainen, kun ottaa mallia eläimistä, sillä eläimet ovat erilaisia kuin ihmiset, ja siksi kaikki jutut on sovitettava omalle itselle, löydettävä itselle sopiva versio eikä suoraan kopioitava. Tänään näin bussipysäkillä kaksi maalaisnaista lapsen kanssa ja sain vaikutelman, että he olettivat lehmämäisyyden tarkoittavan lehmämäistä elämää, esim. samanrytmistä, yhtä ruokakeskeistä mm ajankäytöltä jne, ja siksi lehmämäisyys näkyi mm lihavuutena ja rauhallisuutena. Itse olen aina ajatellut, että lehmä elää niin kuin lehmälle on mukavaa, ja jos siitä joskus tulen ottaneeksi mallia, niin se tarkoittaa, että minun pitäisi tehdä minun mielestäni mukavalla tavalla, joka ei vaadi laiskottelua, mutta rinnastuu sen verran, ettei ole kamalasti häiriöksi vaan jokseenkin yhdentekevää tai ihan positiivista muidenkin vinkkelistä. Vastaavasti olen ajatellut, ettei koiria matkita ajattelemalla, että ruoka on tärkeää tai tappelu ja uhoaminen tai myyrien murhat, vaan että koiran ruokakeskeisyys johtuu siitä, ettei se saa niin montaa ateriaa päivässä ja on siksi nälissään, ja toisaalta siitä, että sen koirakaverit ovat niin ikään nälissään ja kai osa tyhmiä tai nuoria - tai villieläimiä, jotka ovat nälissään. Ja uroskoiran uhoaminen taas tuntuu liittyvän moneen muuhun asiaan kuin luonteenlaatuun: vahtitehtävä on sälytetty sille, vaikka se on pieni, ihmisen seuralaisena sitä mietityttää että toisaalta ollaan pikkueläinten kanssa mutta toisaalta syödään niitä,... Mikä on koiran paikka, lokero? Moni koirien piirre tuntuu liittyvän koiran paikkaan maailmassa: kokoon, ihmisen siivellä elämiseen, koiraan yhteydenpitäjänä ihmisten ja luonnon välillä, koiraan seurana, koiraan lemmikkieläinharrastuksen kannattajana. Elämässään kukin on eri kysymysten parissa. Osin se johtuu kohtalosta (laji, olosuhteet, koko jne), osin omista kiinnostuksenkohteista ja seurasta, esikuvista, iästä, jne. Ihminen, jolla olisi samoja piirteitä kuin koiralla, olisi niihin eri kautta päätynyt, erilainen luonne siis ja eri arvoin omasta puolestaan, eri määriun ihmisten maailman viisauden hylännyt. Koira vaikuttaa siltä, että sillä on koiran viisautta, jonkinlaista eläintenkanssa juttelun ja itse miettimän tyyppistä, ja sittent oisaalta että se on jotenkin pulassa ja haluaa auttaa muita pulassa olijoita. Se on pulassa kuten nuori tai palikkajärkinen, joka ei osaa nousta olosuhteiden yläpuolelle, toisin kuin suomalaistyyppistä viisautta omaava suomenpystykorva. Siltä osin kuin se on osaavainen, se nousee leikiten olosuhteiden yläpuolelle, kuten kultainennoutaja ystävällisyydessään. Monen rodun tyyppipiirteet ovat niiden omistajien piirteitä, esim. liikunann määrä, joten ne eivät muutu pelkän oppimisen myötä vaan koko rodun tai rodun kaltaisten koirien yms joukon mukana, kai sitä myöten, kun niiden elinolot muuttuvat kuin lasten omistajiensa mukana. Toisaalta siommasta samaistumisryhmästä koira saa tilaa olla oma yksilllinen itsensä, vaikkei suoraan sanoisi, että ne ovat sen omia piirteitä.

Hyppy palavan renkaan läpi - aihio

On jo useampi vuosi kuluntu sirkustreenistämme ja Vaapukka on nykyisin lihava, pihaakaan ei ole, missä harjoitella. Huvikseni koirilleni jotakin mainitsin hypystä palavan renkaan läpi, olisiko se koirista hieno harjoitella?
Hyppy ei saisi olla pelkkä loikka vaan siinä pitäisi olla tyyliä, leiskuvuutta, joka vertautuisi liekkeihin, ja eläinten liikunnan upeutta. Se olisi siis liikunnallisen koiran temppu (jos loukkaantumisvaaraa ei ole) ja parempi maan tasolta juosten loikattuna kuin ylhäällä sirkuspallilta toiselle. Näyttävyyden kannalta renkaan koko olisi mietittäväniin, että kyseinen koira/koirat vertautuvat näyttävästi siihen, jolloin ei kai ihan pieni eikä ihan lavea vaan vähän niin kuin hulahulavanne liekeissä omille koirilleni. Liekit eivät saisi olla kuumia eivätkä kuumentaa ympäristöään vaan itse liekin alan pitäisi jäädä pieneiksi ja ympäristön ilman normaalilämpötilaa. Näyttävyyden kannalta liekeissä voisi olla jokin säätö, jolla ne saa hetken loimuamaan korkeina ja sitten taas turvallisina matalampina. Harjoitella pitäisi ulkona pihalla, ensin liikunnallista leiskuvuutta, jotta koiralla ob hyvä tsemppi ja tarkka tilannekuva tarkka tekemisentapa ja saadaan temppu siitä tiimoilta, kun sujuu hyvin eikä teknisesti että nyt siinä oli jo tää yksi elementti vaikka muuten meni henki peileen.
Koirani oliat heti alkuun kiinnostuneita aiheesta ja Vaapukka lähti ottamaan pystykorvamallia, jota olin sille siihen suositellut. Huvikseni koetin siis kävelyllä niiden mieliksi jotakin aihiota treenata: luonnollisempaa leiskuvampaa rytmiä tekemisentapaan ja oman motivaation tuomaa näkemystä. Jotain siltä sunnalta linkeillä svuillani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/mokkeilysta-hiihtamisesta-ja.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
 jos jorakuta kiinnostaa, ainakin Vaapukka paransi tyyliään. Olisivat halunneet kuvan, joka jää mieleen: koira liekkirenkaan lähettyvillä, luonnon viisautta, tyyliä, leiskuvuutta, eläinten liikehdintää, yms
Olisiko rengas hiukan vinossa näyttävämpi, jos koira hyppäisi sen l'pi alaviistosta? Tai sitten pystyssä oleva roikkuva rengas, mutta se ei saisi olla kovin kevyt, jottei se heilu arvaamattomasti ja ole vaarallinen.
Miten vaarallisia liekit ovat? Koiran pitäisi kai hypätä renkaan läpi vain kerran showssa ja keskeltä rengasta juuri. Ja jos hyvä olisi niin, niin sen turkkia voisi kostuttaa pariin kertaan ennen showta. Mutta kuono ja silmät eivät saisi kärsiä Yleensä näissä tempuissa eläin hypää liekkien yli ja vieritse, ei liekin kohdalta ollenkaan. Esim. jos renkassaa olisi kaasu, niin sen liekit olisivat kai arvaamattomampia. Parempi olisi kai tavallinen materiaali, esim. puu, jonka tuntee omasta kokemuksesta ja osaa oikealla tavalla varoa. Sytykkeet kuten paperi ja tuohi palavat kai kuumalla liekillä. Olisivatko tavalliset pikkurisut sen sijaan sopivia, jos olisi palamaton rengas, johon ne kiinnittää?
Tuossa on kanssa se, ettei rengas, johon risut on sidottu, saisi hehkua kuumana niin, että kuumuus tuleekin siitä. Klepaisiko paksu rautalanka renkaaksi? Ja langalla sitoisi pikkurisut renkaaseen, jossa kenties olisi ohuemmasta rautalangasta lenksukoita kiinnikkeiksi.
Tuon tempun viehätys on tulessa elementtinä ja näyttävyydessä, ei vaarallisuudessa. Niinpälähialueen valaistuksen tulisi myös olla tulen avulla, esim. soihduin. Silloin koira voisi olla tulielementin kanssa soihtujen luona ja sen liikkeet ja turkki vertautua tuleen ja sen loimotukseen. Ja sitten hyppy ei-niin- isoliekkisen renkaan läpi näkyvästi keskellä etualalla kohti yleisöä, luulen. Eli koira tulielementin kanssa, hienoa olisi jos voisi jotenkin vertautua ikiaikaisuuteen tai susiin, on teemana, ei tuli vaarana. Toki pitäisi varoa, ettei soihduista mikään syty, kun huomio on koirissa. Ja omat vaatteet pitäisi olla puuvillaa ym luonnonmateriaaleja eikä helposti syttyviä tuulipukukankaita tms.
Olisiko näyttävämpi mos olisi puuteemaa kanssa: risut ohuena kimppuna kiedottu vaihtelevasti mutta tunnelmallisesti kiemurrellen renkaaseen kiinni kuin juhannusköynnös?
Entä jos olisi kaksi pitkää käppyräistä oksaa ylhäältä toisissaan kiinni ja kaarevat jotain sinne päin kuin ympyrän puoliskot, niin jos ne saisi syttymään aika hyvin, niin voisiko koira hypätä niiden vlistä ja se olla näyttävä, jos keskeltä korkeutta hyppäisi, vaikkei ihan siinä alla kai olisi oksia trai palavaa oksaa? Olisivat oksat puumaisuuden säilyttäen ripustettuja, kuin metsästä löydetyt hienon näköiset oksankarahkat tms, ja voisivat olla aika leveälti, etenkin jos palaisiavat enemmän, isommalla liekillä kuin risut? Vaikkapa männynoksia?
Koiran pitäisi säilyttää oma leikuvuutensa ja ihan renkaan luona se ei ole yhtä helppoa kuin vähän matkan päässä omassa rauhassaan, joten tarttis tuoltakin kannalta olla noiden etäisyyksien ja lähestymistavan treenaamiseen kanssa tarkkana.

Jos koiralla tsemppaamisen halua

Moni koira kai kokee, ettei ole saanut näyttää kynsiään ja ettei "edes" toko tms kykene näyttämään, mihin siit' olisi ihan varmasti.
 Mitenköhän, jos koira kuuntelisi linnunlaulua, niin siinä on usein melko yksinkertainen sävelkuvio mutta musiikillisesti se rönsyilee ties miksikä musiikkimaisemiksi ja sävelkuluiksi, musiikin tenhon puoliksi. Saisiko siitä koira mallia, että miten näyttää kyntensä, yltää ylemmäs?

Eläinten ymmärrys ihmisten puheesta

Suomalaiset eläimet näyttäisivät oppivan ihmisten kieltä eri taoin kuin lapset phumaan oppiessaan tai alkuasukkaat, joiden sanotaan oppivan kieltä kuin kieltä puolessa tunnissa tai muutamassa päivässä ihan hyvin. Lapsi lähtee mukaan vanhempien elämäntavan perspektiiviin ja oppii aikuisten ajattelun näkökulman ensi kertaa samoihin aikoihin kuin kielen käyttämisen. Alkuasukas taas lähtee mukaan kielen äänteenmukaisten merkitysten näkökulmaan, kielen perinteisten puhujien lähestymistapaan konkreettiseen perinne-elämään, ja samalla opettelee ajattelutavan ja sosiaalisuuden tyypin sekä kai laittaa merkille arvoja. Eläin sen sijaan on ensin eläinten ielinen, siis elekielinen ja äänteleä sekä eläinten tapaan ajatteleva, joka on vähän kuin vanhuksen kanssa puhuisi: toinen osaa enemmän ja nuorempi ottaa oppia mutta on eri kokemuspohjalta ja erisuuruisen yleistietämyksen kanssa, enemmän huhujen varassa. Suomessa eläimet tuntevat suomalaisten ihmisten tavallista elämänmenoa ja suomen kielestä muutamia sanoja, jotkut enemmänkin. Niillä on siis suomen kielen näkökulmaa ja ymmärrys siitä, milalisia asioita ihmiset taallisesti iestivät sanallisesti. Lisäksi ne ovat ihan hyviä ajattelijoita ja omakohtaisia. Ne siis opettelevat suomen kieltä vähän samaan tapaan kuin suomalainen koululainen kiinnostavaa ulkomaankieltä. Lisäksi ne opettelevat ääntämystä, eivät ihmistä matkimalla, joka olisi liian läheinen lajien väliset elämäntapaerot huomioon ottaen, vaan eläinten äänteistä etsimällä samantaapisia. Ja ottamalla mallia muista eläimistä, juttelemalla kuin ihmisteinit serkusten kanssa. Eläimen ääntämys ei vastaa taitamattoman tai ilmaisuongelmista kärsivän ihmisen, esim. lapsen tai teinin ääntä, vaan eläimen ääni ei ole mölinää vaan ilmeikäs ja rento, sävyissä rikas, ja eläin kommunikoi ihmisen yhden tavun sijasta pari kolme ilmasiua ryppäänä samalla ketraa, lomittuen ja samanaikaisesti.

Kullanvärinen turkki

Aprikoosinvärinen villakoirani sai näin marraskuun alun iloksi päähänsä leikkiä, että sen turkki oli kullavärinen, kullan sävyissä kimalteleva ja hehkuva. Keksin sille avuksi ohjeita, miten saada turkista kullanvärisen tenhoavan. Niitä voisi muillekin kultaa vivahtavan turkin omaaville eläimille eläytymällä eläväisesti viestiä, niin kai jotakin siitä nappaavat ja omaa ideaa siihen kehittelevät, jos ovat harrastuneita aiheestaan.
Kulta sinällään on työmäinen, kuin harmaa, ja siksi ei niin kiehtova. Pitäsi siis löytää kultaiena hehkuvia aiheita luonnosta, kuten vaikka punainen männyn käppyräoksa tai auringon hehkun punaama varvikko tms, tai haaveista kuten vaikka mäkkeily takan loimuineen tai kalastus kalojen upeuden ja luonnon tenhon myötä tai niin kuin vaikka hevoshaaveet. Lisäksi pitäisi löytää hyviä tapoja tehdä työtä: aivan upeita haaveammatteja, hyvin kantavia lähestymistapoja ok työhön, lähestymistapoja joista saa oimaa viihtyvyyttä rattoisuutta tenhoa tunteidenmukaisuutta vapaa-aikamaisenisoa kapasiteettia jolla kantaa keveästi yli hankaluuksien: yleensä kai aistit auki, vapaamuotisesti, lomalaisen tapaan eli työtehtävä ei kurinalainen vaan omaa persoonallisuutta salliva esim. eri puolen vaativa kui millä oma innostus ja viihtyvyys oma persoonallisuus tuo puhtia joka kantaa tuon toisenkin puolen työtehtävän paremmaksi. Yms

Kun tuo selvästi liittyy rahaan, niin laitan tähän näitä linkkejäni työnteosta ja vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä:
Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Lisää vapaa-aikaa paremman työtuloksen saamiseksi http://workandfreetime.blogspot.fi
(Yritelmiä työviihtyvyyden parantamiseksi http://tienraivaajat.blogspot.fi )
Vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/vahemmalla-rahalla-mukavasti-elamisesta.html
Ostoksissa onnistumisesta http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/10/ostoksissa-onnistumisesta.html
Kivempi tapa maksaa laskuja http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html
Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html
Ilmaisia linkkilahjoja http://joululahjoja.blogspot.fi   )

"Sopisikohan esim. Lapin matkailumainoksiin yhdeksi tyylin elementiksi? (koko tyylinä se olisi liiaksi raha-aiheinen. Mutta tyylin osana, sen yhteä elementtinä, se antaa kokonaisuuden olla etusijalla mutta tuo oman tenhonsa: siellä on muun muassa tuollaista, koirakin kullanpunertava, onnellisen näköinen mahtaa olla mummolamaista, vanhan ajan tenhoa! Tms. Näin jää luonnon hienous etusijalle, korkeimmaksi, ja homma toimii sen varassa, eikä romahtele niin kuin työn raadannan etusijalle nostaessa, uupuneiden hahmotustapojen ei jaksaessa kantaa. Luonto sen sijaan on energinen ja viisas, loma mummolamaisessa paikassa tuo viihtyvyyttä ja voimia, lepoa, viisauttakin kai.)" http://eraopasaihe.blogspot.fi

Harjaamisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/02/savolaiskoiran-tyylia.html 

Asuinseudustani

Koirani ovat tykänneet asua täällä Savonlinnassa, osin siksi että ruuat on huolehdittu ja osin siksi, että harrastimme sirkusta, mistä ne kovin pitivät, mutta iltaisin täällä on vaarallista kulkea, joten lenkkeily- ja harrastusmahdollisuudet ovat huonot. Naapurustossa on paljon hyvin käsiteltyjä kissoja, lieneekö niille sopivampi seutu. Tässä kirjoitelmani asuinseudustani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

Jos koirasi on liian tyhmä?

Tiedä tuota, mutta auttaisikohan, jollet pitäisi kehoasi jäykästi etkä rakennetun ympäristön tapaan etkä kaavamaisesti vaan olisit vapaamuotoisesti, luonnollisella elekielelläsi, tuolla vaistomaisella kielellä, joka on koirille ja ihmisille yhteinen, niin löytäisikö koirasi vaikkapa muutaman päivän kuluessa silloin oman älynsä? Itse olen tavannut olla harrastunut eläinten elekielestä ja tavasta elää koko kropalla, koko olemuksellaan tekemisensä niin että esim. sosiaalinen tyyli on eri juutu kuin liikkuminen, aistit auki oleminen jne. Niin sitä piti sanomani, että aina ovat eläimet vaikuttaneet seurassani kovin fiksuilta, useimmiten ihmisiä fiksummilta, mutta eivät kyllä muiden seurassa. Ehkä se johtuu myös ajattelutavastani, joka on sellainen kuin ajattelukurssissa blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html se kun on sellainen, mitä eläinten elämäntapa tukee, siis vbillieläinten.

Koiraongelmiin ratkaisuja

Minua huolestuttaa, kun yleensä vaikka olen huonomuistinen niin, etten aina muista kaikkea tai ihan tarkkaan, niin en ole koskaan muistanut väärin. Mutta nyt oletin, että tuon tekstin jälkeen, että voisin auttaa koiraongelmien ratkaisussa, jos minulle kirjoittaisi sähköpostia tai soittaisi, niin olisin kirjoittanut yhdeksi blogimerkinnäksi oman ratkaisuni koiraongelmiin ja miettinyt sen jälkeen, että siinä se, siinä meni ansaitsemismahdollisuuteni mutta tulipahan autettua. En ole hyvä kirjoittamaan uutta tekstiä samasta aiheesta, mutta yritän sen tähän korvata.

1) Koira etsii lokeroa tai roolia, jossa olla, miten olla hyvä koira, esim. räyhääjä yrittää yleensä olla hyvä vahtikoira ja on siihen tavoitteeseen keskittynyt, kun taas kiltti koira tekee yhteistyötä ja kiinnittää huomiota omistajaan muttei ole vahtikoirana vakuuttavan näköinen ulkona kadulla, kun sitäihmiset katselevat. Eli pitäisi etsiä koiralle sopiva lokero, luoda se, siihen tilaisuus ja taito, palkkiokin kai. Lokeron pitäisi kai yleensä olla niitä koiralle tavanomaisia.

2) Jos koiralle juttelee syvällisiä elämästä, niin se ymmärtää aika paljon ja tykkää, siihen saa syvällisemmän kontaktin ja suhde paranee, toimeentuleminen helpottuu paljon. Tarttis puhua ilmeikkäästi, tuntevasti, niin kuin elämästä ihmiselle tai koiralle tms, elämänviisaudesta, kenties kanssa maailman ja elämän tärkeistä asioista, jotakin mikä jättää koiralle omaa miettimisen varaa, sijaa keskustelutoverina ja elämänkumppanina.

Pääsiäissunnuntaina 27.3.2016

Tässä kun olen ihmetellyt miten osaamattomai ihmiset voivat olla muissa asioissa kuin mitä heidän työnsä käytännössä vaatii, niin olen tullut pohtineeksi, etteivät koirani vastaa ihmisiä, jotka eivät ole käyneet ollenkaan koulua, vaan niillä on hyvä objektiivisen ajattelun kyky ja hyvä lukutaito ja laskutaitoakin on, mutta kirjoittamisesta ne ovat oppineet idean mutta fyysisten esteiden vuoksi eivät ole siinä niin taitavia, osaavatpahan vain koota yksittäisiä sanoja kirjainkuutioista. Arvelisin niiden siis vastaavan koulun ensimmäisen luokan käyneitä ihmisiä, ja ajattelukyvyn osalta ovat luultavasti etevämpiä.

Raha

Oli rahasta puhetta. Aprikoosinvärinen villakoirani Banjo tuumi, että jso sekin haluaisi saada rahaa, niin miten sen kävisi? Joku veisi rahan siltä tai se ei muuten vain saisi ostettua kolikollaan tai vitosen setelillään mitään, eihän koiria lasketa edes kaikkiin kauppoihin. Minä tuumin, ettei se raha vaan mitä rahalla saa: koiran kannattaisi keskittyä sellaisen hankkimiseen ilman että siitä koituu miinusta. Koira kai saisi rahanarvoisia asioita kuten vaikka uuden kivan pannan, jos se muuten olisi tyylikäs ja kivasti käyttäytyvä, jotenkin edustava, niin siihen sointuisi paremmin hyvä kivannäköinen panta ym tarvikkeet. Jos se sens ijaan ei anna kunnolla harjata tai ei antaisi leikata kynsiään ja käyttäytyisi ikävästi, niin ei kai sille sointuisi kunnon tarvikkeet vaan jotkin jämät vaan. Eli jos koira haluaa opetella rahaan liittyviä taitoja, niin suoritukset, joiden yhtenä elementtinä on tyylikkyys ja hyvä käytös, toisivat kai sille niitä etuja, mitä raha ihmisille.

24.2.2016
Banjo onmuuten oppinut puhumaan, ihan omin päin. Eilen kävelylle
lähdettäessä, kun oli juuri tuonut kotiin ostamani rahapuun, niin se
sanoi jotakin sellaista kuin "Miksei sinulla ole ollenkaan rahaa?
Sinun täytyy ryhtyä säästämään."!. Mutten kyllä vieläkään saa kaikista
sen puheista selvää. Eniten se toistelee eteisessä ulos lähdettäessä
"Avaa. Avaa. Avaaa!" ja "Ymmärrätkö sinä, mitä minä sanon?" sekä
"Haluan mennä ulos...!" mutta kamalan epäselvää puhetta kumminkin.
Eilen sitten olisin palkinnut sen jollakin herkulla kävelyn jälkeen,
mutta uskonnolliselta kannalta tuntui, ettei koiraa saa palkinnoin
houkutella puhumaan vaan sen pitää itse miettiä. Niin se ei saanut
isompaa annosta liharuokaa vaan sanoin sille, että annetaanko
puhuvalle koiralle kolme haarukallista mutta susien jälkeläiselle 20.
Mutta se näkyi itsekseen miettineen asiaa ja tänään kävelyllä se oli
ryhtynyt tulemaan kutsusta hyvin luokse, kun ennen ei paljoakaan,
viime aikoina siis. Ihan hyvin siis ilman palkkaa, se vain tuntui
tuumivan, etttä se haluaa tulla kutsusta luokse, se on sen oma
mielipide.

Koiran kanssa juttelemisesta

Jos osaa kommunikoida koiransa kanssa elekielisesti vähän kuin juttelisi ihmisten kanssa, niin ei se tarkoita, että pitäisi laittaa omia ajatuksiaan koiran päähän, vaan koira on nuorempi, joten sen omaa suvereeniutta ajattelijana on varovaisuuden avulla suojattava. Sen mielipiteet ovat toisaalta koiramallisia koirien keskinäisiä juttuja ja toisaalta sen oman tyylin ihmismäisten piirteiden tyyppisiä sen omia ajatuksia ja näkemyksiä, joille voi antaa tilaa samaan tapaan kuin aivan eri ammattialan ihmisen kanssa jutellessa: kummallakin on aivan erilaisia huomioita eri näkövinkkelistä ja eri taidoin mutta tavallaan se on kiinnostavaa ja keskustelun sujuvuutta auttaa, että kummankin perspektyiivi on eri eikä yritä vallata toisen alaa, jotenkin rikastuttavaa.

Koiran haju

Ymmärtäisiköhän koiran hajua paremmin, jos tietäisi, että koira on sisätiloissa vähän samantapaisesti kuin ihminen takkatulen loimussa mökillä.

Sunnuntaina 3. tammikuuta 2016

Banjo on oppinut puhumista paljon. Se harjoittelee omin päin kävelylle lähdettäessä ennen asunnon oven avaamista, mutta on yleensä aika epäselvä puhetavaltaan, intonaatioita ja tokaisuja sekä toistettuja sanoja sekä jonkin verran myös ihmisen tyyppistä puhetta jostakin aiheesta. Yleisin, mitä se sanoo on AVAA, mitä se sanoo hihnaa laitettaessa, ovella ja vielä rappusissakin, on kuin se haluaisi muidenkin eläinten oppivan sen, kuin se olettaisi siitä olevan niille olennaista hyötyä, ainakin osalle. Toinen, mitä se sanoo, on "Etkö sä yhtään ymmärrä minua." Jos vastaan siihen, niin se usein sanoo "No, hyvä." Eteisessä se voi myös toistella sellaista kuin, että "Haluan mennä ulos!", mitä en aluksi ymmärtänyt ollenkaan, että miksi se sitä niin toisti, mutta se on kai tavallista koirien touhottamista ulko-ovelle mentäessä mutta kielellisesti vain, pikemminkin mielenvire ja toive kuin ihmisten tyypillistä kommunikaatiotapaa. Se myös käy koirien tavallisia keskusteluja, joita omistajat koirineen yleensä käyvät, kuin se olisi kuullut niitä muilta, erilaisilta koirilta naisomistajineen. Joskus se lisäksi puhuu ihmistapaan jonkin tiedotuksen tai kommentin, mistä syystä voisi väittää sen oppineen ihmistapaan puhumaan - mutta yleensä ihan liian epäselvästi ja vain silloin, kun sen mielenvireenä on muutenkin tuottaa ääntä. Se on myös harrastunut opettamaan muita eläimiä puhumaan. Yleensä se kumminkin kommunikoi ilmein ja tyylillään.

Koirani ovat opettaneet minulla koirien näkökulmaa koirien elämään ja koirien käytökseen. Isoimmat erot tulevat niiden erilaisesta lokerosta. Koira on ottanut vastuulleen hyvän elämän tuomisen, työn jälkeisen levon ja yhteyden luontoon sekä vahtimisen ja seuranpidon. Lisäksi sen ihmiskäsitys tuntuu olevan hämärä ja kovin yksi tai muutama ihminen kerrallaan kuin se aikoisi kaikille seuralaiseksi tai pelkäisi nuoren vartijamiehen tapaan osan aikaa lähes kaikkia murhaajiksi tai tappelevaisiksi. Ainakin omat koirani tuntuvat olevan viisaita kuin ihminen lomalla.

Keskiviikkona 25.11.2015

Kirjoittelin tuollaisen http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html
"Hevonen kommunikoi pitkälti elekielellään, esim. ajatuksia ilmeillään ja olemuksellaan, mitä ymmärtää tunnelmatajun kautta kuin taideteosta joka vaihtuu hetkestä toiseen. Ylkeensä eläimet kommunikoivat tekemisentavoilla ja elämäntavan pätkillä ja eläimen kanssa juttelevan kuuluisi miettiä, mitä huomaan selvään tällä tekemisentavalla, jota eläin käytti, tällä elämämntavalla eläessäni ja tehdessäni, mitä tulee mieleeni siitä vinkkelistä. Se on eläimen viesti. Sitten tehdessään ja elellessään tulisi sallia tilaa variaatioille tekemisentavoissa ja tyyleissä sekä elämäntavoissa: käyttää niitä silloin, kun ne hyviltä johonkin vaikuttavat tai kun josskin on kiva niitä rakentavasti kokeilla, etenkin, jos ystävällinen eläin on juuri käyttänyt niitä, niin oppii paljon uutta ja kommunikaatio ratsun kanssa nousee uudelle asteelle."

Translation right

This blog may be morally translated to other languages, if one so wishes.

Keskiviikkona 5. elokuuta 2015

Molempien koirieni äly tuntuu vaativan, että syövät myös vihanneksia. Jotenkin se vain parantaa niiden tavallista havaintokykyä, kun ne syövät keitettyjä pakastevihanneksia ruokansa osana. Ja ihan mieluusti syövätkin vihanneksia vaikkapa kolmannespussillisen kerralla, jopa pelkkiä vihanneksia, mutteivät yleensä raakoina hedelmää tms.

Koirien tiimoilta ammatti?

Olen kirjoittanut blogia http://nopeaoppisuus.blogspot.fi siitä, miten oppia lahjat ja taidot kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiinsa ja onnistua sosiaalisen lokeron vaihdossa.
Moni varmaan haluaisi koiriin liittyvän ammatin. Koiraharrastuksen antoisuus pitäisi siis jotenkin onnistua kääntämään ammatiksi. Se kai menisi niin, että miettisi sen hyvät puolet ja laajentaisi ne sentapaisiksi hyviksi puoliksi ja katsoisi, mitä sellaisia ammatteja löytyy, olivat koiran seurassa eli ei. Koira ja sohva -> sisustus, hotelli, matkailu, kotirouva, ruuanlaitto, kodin käyttöesineiden valmistus ja myynti,... Koira ja lenkkeily -> liikunta, fyysiset työt, luonto, maatalous,... Koira ja sosiaalisuus -> eläinten hoito, lasten hoito, vapaa-ajantoiminnan ohjaus, sosiaaliset ammatit. Nojaa, onko tuosta mitään iloa, mutta näistä ryhmistä, jos mikään niistä kiinnostaa, löytyy aika monta tavallista ammattia.

http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/12/rahapuu-ja-vihreiden-suhde-rahaan.html

Maanantaina 29. kesäkuuta 2015: Sirkus on ohitse

Tänään ja huomenna on Sirkus Finlandia Savonlinnassa. Olin kyllä nähnyt mainoksen mutten oikein tajunnut,e ttä nyt jo. Kai se tarkoittaa, että sirkustreenimme on nyt ohitse ihan jo haikailunkin osalta suurimmaksi osaksi jollei lähes kokonaankin. Tuota mainosta katsellessani hoksasin, että hamot olivat aasialaisia ja latinoita ja mitä lie: ehkei Sirkus Finlandiaan mahdu suomalaista esiintyjää. No jaa, enää ei olla treenattukaan, mutta rikollisuuteen on tutustuttu, kun ympärillä on tuntunut olevan murhia ja vahtikoira tarpeen. Voiko se olla omasta tyylistä kiinni: jos me on matkittu sirkusta ja sirkuslaiset on ulkomaalaisia, niin eiväthän he yhtä hyvin saa suomalaista meininkiä toimimaan rauhallisen rakentavasti. Vanhuksia ollaan kans nähty: voiko olla, että kun joku on oikein taitava ja vanha, niin jää joskus vain istumaan ja niin meininki prakaa jostakin ja jostakin on taas ylisupertaito ja niin on murhia ja vanhukset kuolevat? No jaa, mutta kumminkaan ei enää tee niin mieli ottaa mallia sirkuksesta. Hyvin meni, kun omin päin treenattiin, mutta sitten kun aiottiin oikeasti sirkukseen, niin eie nää sujunut ja tuli vaikutelma, että ympärillä on murhia. Ainakin asukkaat tuntuvat vaihtuvan tiuhaan.

Koiran opettaminen puhumaan

Koiralla, joka tahtoo oppia puhumaan, on yleensä puhemielikuva ja taju siitä, että sen pitäisi tuottaa ääntä puhuakseen. Sille pitäisi elekielisesti, ilmein ja esimerkillä neuvoa, että kiinnittää huomiota puhemielikuvaansa ja tuottaa ääntä niin, että antaa puhemielikuvan vaikuttaa ääneen.
Ei Banjo niin selkeästi puhu, mutta ovella saattaa sanoa, että "AVAA" tai "Haluaisin oppia puhumaan.", epäselvästi siis, mutta ajan myötä se on paremmin tavoittanut puhumisen ideaa, että sanotaan jokin ajatus, joka on mielessä. Hyvä tilanne puhumisen opetteluun on siis sellainen, jolloin koira muutenkin luonnostaan tuottaa ääntä ja sillä on halu viestiä jotakin käytännön tilanteeseen liittyvää.

Tiistaina 21. huhtikuuta 2015

Ei olla treenattu pitkään pitkään aikaan. Koirilla on mennyt kaikki energia kylmän kestämiseen, kun asunnossa ei ole ollut vetoa ja on jouduttu tuulettamaan talvipakkasellakin paljon. Mutta sirkusta olen tullut aina joskus ajatelleeksi. Kamalasti pidettiin siitä ja ehkä olisi tavallaan voitu olla maailman parhaat sirkuskoirat tai ainakin saada hieno esitys pallolla tasapainoiluineen ja kuviokirjoituksineen ym temppuineen, näyttäväkin.
Äsken tuli mieleeni, etten ole ehkä ollut kyllin selkeä siinä, miten vähän treenattiin. Oli parista muutamaan treenikertaa päivässä ja koirilla kova into sirkukseen. Yksi treenikerta saattoi olla sellainen, että nostin koiran pallolle ja pidin siitä kiinni ja annoin sen jonkin aikaa kuulostella palloa allaan, sitten hyppy alas varovasti satuttamatta ja juustonpala palkaksi, ja lisäksi jonkin aikaa puhetta siitä, miten tuolta pohjalta voi kehittyä taitavammaksi pallolla, siinä hengessä, että hieno temppu. Ja siinä se, pallolla ehkä alle minuutti ja juustonpala päälle, juttua mietiskelevään tapaan muutamaan otteeseen kaksi kolme lausetta kai. Ja sanoo,e ttä hienosti meni, hyvä alku. Ja toisen koiran kanssa sitten vähemmän, rennoksi pallolla vain, muttei se halunnut ja niin jäi pois ainakin näin alkuun tuo temppu siltä. Eli ehkä minuutin treeni ja muutama lause päälle. Tilanteen mukaan eri aiheita päivän kuluessa. Iso lataus, sirkukseen pyrittiin, ja sitten loppu aika poissa jankkaamasta, poissa huolimattomuusvirheitä tekemästä, poissa kyllästymästä, tsemppi vain ja sitten taas menoksi muuta elämää ja kehut päälle, haaveilua tulevasta menestyksestä.

Ratkaisuja ongelmakoirille ja neuvoja koirankoulutuksessa - sähköpostitse

On tässä tullut kirjoiteltua paljon omien koirieni koulutuksesta. Opettaminen on mielestäni kivaa ja jos siitä jonkinlaista tulonlähdettä saisi, niin olisihan se kovin kiva.
Ajattelin, että jos joku haluaisi neuvoja koiraongelmissa tai miksei koirankoulutuksessakin, niin olisi kiva auttaa. Pehmein menetelmin ja oman koirankoulutuskokemukseni varassa, kokemuksesta syntyneen koirakäsityksen varassa ja lähinnä koiran ja omistajan välistä kommunikaatiota parantaen sekä positiivisia vaihtoehtoja tarjoten. Hyvin ovat omat kikkani tehonneet ja ihmisillekin olen osannut opettaa monta asiaa.
Jos tuosta nyt sitten onnistuessaan jonkinlaisen sovitun maksun saisi, vaikkapa 15 tai 20 euroa?
Sähköpostini on: hannele.tervola(at)gmail.com .
Hannele Tervola
Soittele, jos kiinnostaa, tai sähköpostitse Hannele.Tervola(at)gmail.com

Viimeksi muokattu 14. elokuuta 2015


7. syyskuuta 2020   Mieluummin sähköpostitse ja kuvia koirasta olisi varmaankin hyvä olla. hannele.tervola(at)gmail.com . Jos ohje toimii, niin jälkikäteen maksu 15 euroa paypal.com -tililleni . Aina en varmaankaan osaa, mutta olisi kiva kokeilla.

Perjantaina 21. 11. 2014

Trimmasin eilen Banjolle jonkunnäköisen leijonan ja jäin taas miettimään sirkusharrastusta. Nyt voisi jo esiintyä videolla.
Luulen, että koirillani on kirjoitettujen käskyjen seuraamisesta tehdyistä videoista tullut väärä käsitys sirkusyleisöstä ihan vain paikoillaan istuvana, oleskelevana, mikä jumiuttaa esiintyjätkin, kun taas hyvällä tavalla esitystä seuraava on kiinnostunut, elää mukana, huomauttelee kiinnostavista jutuista seuralaisilleen eikä istu ihan paikoillaan, on jotenkin sosiaalisesti mukana eikä etäisesti vain kuin kuvan kanssa. Treenin jumiutuminen ja omat esiintymistä ajatellessani kummasti jäykiksi menneet liikkeeni voisivat johtua tästä virheestä.
Sirkuksesta muuten tuli mieleeni se, etten olettanut esityksen olevan joka ilta samanlainen enkä esiintyjäjärjestyksen tai esiintyjien lukumäärän olevan samat. Taitotason on oltava niin korkea, että variaatioita löytyy - myös tyylissä niin, että voi luoda omasta esityksestä ja seuraavasta (sekä jossain määrin edellisestä) näyttävät ja omalla tavallaan tenhoavat, oikeastaan kai muutamasta seuraavasta sekä etenkin eri sirkusesitystyypeistä, kun koirat vertautuvat vaikka hevosiin ja kummankin on oltava lajityypillisellä tavalla komea, kiehtova ja iloisesti tekevä siihen tapaan kuin tuon eläimen kanssa harrastaminen sitä tavallisesti on, etenkin lapsilla ja nuorilla.
Mutta ei olla treenattu mitään pitkään aikaan, mutta mieli tekisi jotain kivaa kiehtovaa tehdä.

Keskiviikkona 21. tukokuuta 2014

Tuosta kuinka lemmikkieläimeni oppivat aikanaan lukemaan, tuli mieleeni, että kun kaniinini Liinu jyrsi papereita, näyin sille lehtikuvia papereissa ja kehotin katsomaan niitä. Niin se varmaan oppi, että kannattaa katsella, mudostuisik paperin merkeistä jokin hahmo. Myös undulaattieni, keltaisen Jamin ja valkoisen Tenhon, älykkyys varmaan autti kaniinia ppimaan lukemaan. Oppisiko ihmislapsikin helpmmin lukemaan prukalla juttelemalla kirjaimista yms. lukutehtävään liittyvästä? Myös pikkulintu oksaltaan ehkä visi auttaa koiraa oppimaan lukemaan, ehkä.

Maanantaina 19. toukokuuta 2014

len tuota ihmetellyt, mikä erottaa ihmiset eläimistä, jos kerran paljon yhtäläisyyksiä on. Tuli tuossa mieleeni, että koirat kun elävät ihmisperheessä, niin niillä ei ole ihmislasten tapaan jotakin kaavaa, josta aikuiset odottavat, että sitten kun siitä kasvaa tuollainen tai että nämä oppimistehtävät tässä nyt, vaikka elämä on paljon laajempi ja koulukin pohjautuu muun elämän taitoihin eikä yleensä lainkaan toisin päin. Esim. katseleminen ja käytännön tekemiset ajattelukyvyn perustana sekä liikkuminen, tunteet ja tekeminen elämänviisauden perustana. Eli koira oppii nita valmiuksia lokeroitumatta tietyllä tavalla osaavaksi, mikä ihmisen älyn heikentää. Toisaalta se ei myöskään lokeroidu tietyn verran osaavaksi vaan on monen tasoinen ja käyttää eri vinkkeliä kuin ihminen. Koiralla on lomailuun liittyvää viisautta, jotakin siitä lomailun viisastavasta vaikutuksesta siis, ja kaikenlaista hyvöästä elämästä opettavaa: tarkastelutavan painpiste on siis hyvässä elämässä eikä käytännön askareissa, esim. sosiaalisissa suhteissa ja elämänviisaudessa pitkällä tähtäimellä eikä suorituksissa onnistumisessa. Koira myös ottaa mallia itseoppineilta eläimiltä, mikä on paljon parempi malli kuin kirjoista lukeneen lättänä tyyli, joka ei sovi kuin lukemiseen.

Tiistaina 29. huhtikuuta 2014

Banjo on opetellut puhumaan hirveän epäselvästi ja vain kävelylle lähdettäessä, mutta väliin juttelee ääneen kaikenlaista ihmisten tapaan, mutta lähinnä kävelylle lähtöön ja puhumiseen liittyviä juttuja vain. Se on opettanut lähistönpikkulintuja puhumaan myös, mikä väliinharmistuttaa ja väliin ihastuttaa. Käytännönläheisiä´nekin juttelevat ja kuulostaa kuin niillä (lokeillako?) olisi ihmisen tapainen tunneilmaisu mutta eri ympyrät kuin oletin: "Kiire." "Menetkö jo?" yms. Mutten nyt ole sitä kuin pari kertaa kuullut - voiko olla, että vainjonain titeetynä päivänä kokeilivat?
Banjo kokee tässä projektissa olevansa jonkinlainen aisaparini, kuin TOKOn (keskieurooppalaisen?) prototyypin ihmisen yhteistyöpari, joka istuu ja menee maahan yms. mutta tässä paljon vaativammassa tehtävässä. Mikä sai minut ajattelemaan, että jos koirat muistuttavat omistajiaan, niin suomalaiset koirat rotuun katsomatta ovat omilla aivoillaan ajattelevampia kuin ulkomaalaiset. Ehkä suomalainen koira siis olisi motivoitunut lukemaan opettelusta ym. älyllisesti vaativammasta siinä, missä saksalainen TOKOsta? Banjoa ainakin tämä ajatus ilahdutti.

Eli jos omistaja on harrastunut koiran opettamisesta, niin vaativampien juttujen opettaminen käy laittamalla merkille, mitä perustoimintoja kyseisessä tempussa tai taidossa tarvitaan, neuvomalla ne eläväisen ilmeikkäästi mallia näyttämällä koiralle ja jättämällä koiralle runsaasti tilaa tehdä omalla tavallaan oman näkemyksensä mukaan (kehu siitä, se on hyvä perusta tulevalle) ja lisäillä jotain mielestään tarvitsemaansa, esim. paremmat liikkeet ja koiramaista tyyliä & veikeyttä. Ja toki kehumalla paljon ja pitämällä harjoitukset tosi lyhyinä: kerran kokeilee ja silloin näkee, millä taitotasolla ja miten herkällä tsempillä mennään ja siis miten paljon menee kaaliin kerralla. Ja sitten ehkä toisen kerran juuri tuolta pohjalta ponnistaen. Lisäksi joku hyvä juju, tsemppi, mielikuva etenkin, malli vastaisen varalle. Ja kehu, vaihda vapaalle! Ja sitten vain musitellaan, että niin menisi, hyvä alku, ja nyt riehutaan. Riehuessa väliin vauhdilla, väliin suunnanvaihdos, vajaa puoi minuuttia rauhallisemmin yms. sellaista, että on kontakti muttei ryöstöviljellä kontaktin vaatimaa jaksavaisuutta.

Lukemisen opettamisessa siis on tärkeää, että koiralla on eloisa katse eikä muuta mielessään sillä sekunnilla tai ihan sinä puolena minuttina tai ehkä lähiminuutteinakaan. Ja sitten sen tarttee tajuta, mitä sanaa se lukee ja etenkin mitä se sana merkitsee, kivoja sanoja vain.
Eli vaikka leikitään hetki pallolla yllättäviin suuntiin ja erivauhtisesti, jotta koira katselee. Otetaan sitten paperi ja kirjoitetaan selvään tussilla suurin kirjaimin koiran nimi. Sanotaan koiran nimi aika hitaasti ja osoitetaan kutakin kirjainta kun sanoo sen äänteen sen nimestä. Sitten tavalliseern tapaan. Sitten hitaasti äänne ja kirjain kerrallaan, sittenb koko nimi niistä koostaen mahdollisimman tavalliseen tapaanlausuen, ja sitten ihan tavallisesti iloisesti vain. Sanotaan jotakin sellaista, että siinä lukee sun nimi, Vala. Hei, nyt olet oppinut lukemaan! Hieno juttu! Olet taitava. Ja kerro heti perheenjäsenille, että koira katsoi paperia ja tuntui ymmärtävän. Ehkä juustoa tai jotain muuta palkkaa.
Seuraavana päöivänäjertauksena sama ja jokin hyvin samantapainen sana vastaavasti mielellään samalle paperille ja näytetään samoja kirjaimia molemmista sanoista, jotta koira oppii äänteen ja kirjaimen y6hteyden. Sitten lisäksi vielä ainakin yksi samantapainen sana ja sma juttu sen kanssa. Paperi jätetään jonnekin näkyville. Kehutaan ja sanotaan, että nyt olet jo oppinut idean. Enää on useampien kirjainten oppimisesta kiinni, että opit lukemaan.
Samoilla linjoilla jatkaen seuraavana päivänä jne. Enää on kaikkien kirjainten oppimisesta kiinni, että oppii lukemaan mitä vain. Paljon kehuja ja kiinnostavia sanoaj ja lyhyitä tekstejä.
Banjon mielestä on tärkeää antaa lukutaitoiselle koiralle luettavaa, jota se voi omana aikanaan katsella. Alkuun esim. yleisimmät kirjaimet tikkikirjaimin paperille, jolla joitain soja myös, ja pienet kirjaimet niiden vbiereen niin, että ne oppii muistamaan isojen kirjainten avulla.
Ajattelukyvyn opetukseen on hyvä ajattelukurssin blogini http://pikakoulu.blogspot.fi alussa.

Tiistaina 11. 2. 2014

Koirilleni oli tainnut jaada epaselvaksi se, miksi koulutuksessa aina pidetaan tauko suuren onnistumisen jalkeen. Koirani miettivat, etta miksei saa tehda juuri kun onnistuu parhaiten. Omat tekemiseni ovat usein jaaneet kesken onnistuneen alun jalkeen, lieneeko tuo koirieni syyta?
Eli koulutuksessa pidetaan tauko valittomasti suuren edistysaskeleen jalkeen, palkitaan kunnolla, kehutaan, kerrotaan, mika meni hyvin, ja haaveillaan siita, mita kaikkea hienoa taman lupaavan alun pohjalta pystytaan rakentamaan. Niin ei muistikuva siita, miten onnistutaan, katoa, vaan sen muistaa hyvin  ja jaa selkea kuva meiningista, yrittamisen tavasta, huomion kaytosta, motivaatiosta ym. tarpeellisesta. Lahituntien aikana se painuu mieleen ja kun illalla viela haaveilee koira onnistumisista, joita lupaava alku lupailee, niin on syntynyt superhyva malli, jonka pohjalta jatkaa treenaamista seuraavana paivana, joka kumminkin joka tapauksessa on jo uusi kimpale elamaa. yon erottama, kun aamu alkaa aina viisaampana virkein ja ehean kohmeloisin mielin.
Jos taas jatkaisi heti samalta pohjalta niin seuraava yritys olisi jonkinlaista muistelemista ja niin se ei olisi yhta tsempin tayteinen ja niin se olisi surkean huonosti tehty edelliseen onnenkantamoiseen tai hyvaan tsemppiin nahden ja se tai jokin viela etaisempi myohempi yritys siis jaisi meiningiltaan paallimmaisena mieleen treenista ja onnistuminen olisi etaantynyt jonnekin kauas arvailujen varaan. Jos taas pitaa pienen tauon, vaikkapa 5min - 1 tunti, ja treenaa sitten, niin tapahtuu sama lievempana, kun viimeisin meininki jaa paalle. Parempi on kehua kunnolla, palkita ja haaveilla kertoen elaytyvaisesti, miten vaativammat suoritukset voi rakentaa taman hienon onnistumisen pohjalle ja mika juuri tassa onnistuneessa suorituksessa oli olennaista ja taitavaa ja miten taitoa talta pohjalta kehittaa.
Aivan muunlaiset tekemiset, esim. lenkki, eivat niin haittaa kuin koulutus, mutta jos koirat kovin haaveilevat, niin sille on hyva antaa aikaa ja rauhaa sen verran, etta saavat opittua sen, mita haluavat, mutta muuta voi puuhata heti, kun tunnelma ei enaa ole intensiivisen keskittynyt koulutuksessa parjaamiseen.

Keskiviikkona 29. tammikuuta 2014

Huaah. Noista elainlaakareista viela. Banjo tassa kummasteli, etta han on ollut luokittuneena ravihevoseksi siita lahtien, kun oli tassuleikkauksessa Herttualan elainlaakariasemalla taalla Savonlinnassa. Ajattelin, etta varmaan halusivat hoitaa tassun mahdollisimman hyvin kuntoon. Vaapukka sanoi, etta se oli luokiteltu tuolla toisella elainlaakariasemalla enkeliksi viime kerralla kun oli vahalla kuolla, enkeliksi, jonka ei tarvinnut olla kuollut vaan jotta olisi mahdollisimman hyva olla silla, kun valkoinen turkki toi enkelit sosiaalisena roolina mieleen. Ehka elainlaakarit tarkoittavat hyvaa, mutta koirat eivat oikein ole perilla siita, miten noihin hienoiksi tarkoitettuihin rooleihin suhtautua, miten niiden kanssa elaa. Kai se vain tarkoittaa, etrta huolehtii hyvin kuin ravihevosesta ikaan. Huh.

Maanantaina 6. tammikuuta 2014

Koirani kommunikoivat, että koiria, etenkin pentuja, painaa se, että tuolit ja pöydät ovat koiran tasolta katsottuna vain suoria viivoja ja suoria kulmia, ei ollenkaan mietittyjä koiran näkövinkkelistä katsottaviksi. Sohvasta katsottuna tätä vaivaa ei ole. Mietin tuossa, että koiranomistajia on paljon ja ei kai sorvattu tuolin- tai pöydänjalka kovin paljon huonekalun hintaa nostaisi, vaikka muotoilu olisi mietitty sekä koiran että ihmisen vinkkelistä, jollei siihen tule jotakin luksuslisää. Koira elää jatkuvasti tuolinjalkojen keskellä, kai sillä olisi koirien päiville paljonkin väliä?

Sunnuntaina 15. joulukuuta 2013

Vaapukka on kiinnostunut maalaamisesta. Se on ollut monesti minulle vesivärimaalausmallina ja haluaisi Banjon tapaan oppia maalaamaan itse, mutta varmaankin opetella enemmän maalaamista kuin Banjo. Ensin sen olisi opittava pitämään sivellintä suussaan tiputtamatta sitä lattialle. Ajattelin antaa sille yhden omista siveltimistäni (niitä on paljon) joululahjaksi. Tänä aamuna näytin sille kuuluisia vanhoja suomalaisia maalauksia, joita löysin netistä, Kalevalaa ja mitä lie, mutta se tuumi, etteivät ne niin kummoisia ole. Nettihaun seassa oli aivan muita maalauksia. Yksi niistä esitti kahta sutta. Sitä Vaapukka piti kovin hienona ja jäi katselemaan sitä pitkäksi aikaa ihan kuin ihmiset hienoja maalauksia.

Perjantaina 29. 11. 2013

Tulin huomanneeksi, että koirani eivät olekaan omankokoisensa tyyppiset vaan kokoa pienempien seurakoirien tyyppiset, ehkä 30cm korkeiden: keskustelevaiset, perheenjäseninä, useasti mukana, saattavat vahtia ja räykyttää ilman että siitä sen kummempia (kun kerran toivon niiden olevan sekä vahteja että seurakoiria) ja haluavat vain lyhyelle kävelylle. Omankokoiset eivät keskustele yhtä paljon (elekielisesti), sekä ovat liikunnallisemmat, toimeliaammat ja eivät niin vahdi. Kääpiökoirat taas eivät ole yhtä keskustelevaiset, perheenjäsenmäiset ja toimeliaat vaan ovat lelukoiramaisemmat.
Voikohan tohon olla syynä, että savolaiset ovat rajumpia kuin espoolaiset ja niin Espoosta kotoisin olevat koirani ovat pikkukoiran roolissa täällä Savonlinnassa, minne on vasta myöhemmin muutettu?
Aika kumma juttu toi, koska Vaapukka tappeli kerran täkäläisen irti olevan scäferin kanssa eikä käynyt kuinkaan. Mutta kai se sitten on vähemmän raju kuin syntyperäinen savolaiskoira? Täällä pysyy kulttuuri omaleimaisena, kun täkäläiset ovat niin kovan kaliiberin väkeä, että ei jää heidän seurassaan kapasiteettia muuhun.

Torstaina 21. 11. 2013

Vanhoja treenivideoita YouTube-kanavaltani http://www.youtube.com/khtervola

Keskiviikkona 20. 11. 2013

Koirat senkun vaan nukkuvat ja vetävät hihnassa, kun käyn kävelyllä.
Ei oo sirkustouhua enää. Banjo harjoittelee puhumista ja joskus sanoo
selkeitä sanoja, mutta se tekee koko jutun omin päin ja mä oon vaan
kuuntelija, joka yrittää saada puheesta selvää. Joskus on selkeitä
sanoja toiste en saa mitään selvää. Mutta se puhuu jo tilanteeseen
liittyviä asioita ihan kuin ihmisetkin, kuten "Mene sinä ensin."
(Vaapukalle), "Etkö sä yhtään ymmärrä?", "No, hyvä." Tänään oli hauska
kun se sanoin hau hau kuin olisi ekoja kertoja kokeillut koirien
puhetta, :)! Mutta muuten on hiljaista ja rauhallista koirien osalta.

Eläinlääkärit ovat olleet vihamielisiä, pariin otteeseen ovat koirani meinanneet kuolla, vaikkei mitään vaarallista pitänyt olla. Ensin pari kolme vuotta sitten Banjo meinasi kuolla lääkkeeseen ja nyt pari kuukautta sitten Vaapukka hammaskivenpoistoon. Koirani sanovat, että se johtuu siitä, etteivät eläinlääkärit halua koirien pitävän hyvää kommunikaatioyhteyttä perheisiinsä, ja minun koirani juttelevat elekielisesti jatkuvasti, niiltä oppii taiteen hahmotustapoja ja on kiva, kun yhteiselo sujuu. Ne sanovat, että eläinlääkärit haluavat lemmikkien kommunikoivan kunnolla vain eläinlääkäreiden kanssa, ja että eläinlääkärit antavat terveyteen liittyviä määrä'yksiä, että miten sairauden pitää edetä. Eläinlääkärit kuulemma uhkaavat, että jos ei tottele, niin joutuu lopetuksen yhteydessä kidutukseen, kun nukutuspistoksen saanut koira jää eläinlääkärille omistajan näkymättömiin.
Koirani sanoivat nyt, että koira, joka jätetään eläinlääkäriin jotakin toimenpidettä varten, usein kokee, että sillä on jonkinlainen tappelu eläinlääkärien kanssa. Siksi se on niin runnellun näköinen, kun sen hakee. Ja siksi se on niin pörröisen ja tyytyväisen näköinen, kun "huh omistaja palasi, luotettavasti käyttäytyvät ovat täällä taas", suuresti huojentunut, huojentuneisuus on hulvahtanut sen yli haaleana pörröisenä aaltona. Eläinlääkäriaseman odotushuoneen ilmapiirissä kuin jotakin ohutta olisi katkottu paljon eivät kai ole pistoksia, joita eläimille annetaan, vaan eläinten katkottua luottamusta eläinlääkäriä kohtaan.
En nyt tuosta sitten tiedä, mikä on kommunikaatiokatkos koiran ja eläinlääkärin välillä, etenkin pennun, ja mikä sen varjolla uhkailua. Ehkä koira tosipaikan tullen yrittää puhua mutta kokee sen tavalliseksi elekieliseksi kommunikaatioksi mutta tilanteen mukaan vakavammin yrittäen, eli kun piti kieltää puhe, tulikin kiellettyä sosiaalinen yhteydenpito omistajaan. Mutta on tuon luottamuksen kanssa kans niin, että ihmisen on helmpompi luottaa, kun ei tunne asiahaaroja, ja lemmikille taas käy niin, että eläinlääkärin koulutuksen jäykkyys kävelee yli elämänmakuisen ymmärryksen. Mutta jos ei ole sen enempää vikaa eläinlääkärissä, niin miksi ovat koirani meinanneet kuolla? Pitäisi osata varoa...

Lauantaina 9.11.2013

Tulin kertoneeksi koirilleni eläinten äänioikeudesta:
Eläineten äänioikeudella ei tarkoiteta kaikkien eläinten äänioikeutta vaan hyvällä ymmärryksellä varustettujen riittävän hyvän maailmankuvan ja kylliksi elämänkokemusta omaavien ihmisten kanssa varmennettavasti (puhe tai kirjoitustaito sekälisäksi puheen ja kirjoituksen ymmärrystaito) kommunikaatiokykyisten kyllin vastuuntuntoisten eläinten äänioikeutta. Äänestämisen ideana on huolehtia yhteisölle hyvä tulevaisuus, hyvät elinolot kaikille reiölusti. Siksi äänioikeutta ei voi antaa vastuuntunnottomille tai liian tyhmille ja tietämättömille tai ihan kokemattomille, ei siis lapsille eikä ulkomaalaisille. Koirat ehkä voisivat äänestää ihmisten kanssa yhdessäa, ainakin koiriin liittyvissä asioissa , koska elämänpiiri on pitkälti sama, mutta ensi alkuun todennäköisempää olisi harvojen kylin hyvän ymmärryksen ja kommunikaatiotaidot omaavien vastuuntuntoisten koirien toimia jonkinlaisina koirien näkökulman edustajina ja puheoikeutettuina koirien asioista päätettäessä.
Tavallisia koiriani kiinnostavia tämän aihepiirin asioita ovat:
Miksi koirien on kuljettava hihnassa? -> Joissakin Euroopan maissa koirat saavat kulkea vapaina ja osaavat varoa autoja.
Saako mennä tapaamaan tyttökoiria? Saisiko koira kulkea vapaana omia teitään ja asua omassa asunnossaan, johon kutsua myös ystäviä kylään? Voiko koira käydä kaupassa ostoksilla, jos osaa puhua?
Mustat koirat eivät vaikuta kyllin vastuuntuntoisilta äänestämään.
Saisiko koira käydä ihmisten koulua? Mille luokalle kuuluisin, kun osaan tämän verran?
Voiko koira ansaita elantonsa työllä, esim. sirkuksessa ja paljonko palkkaa koira saisi itselleen? Saisiko koira itse omalla nimikirjoituksellaan allekirjoittaa työsopimuksen sirkuksessa?
Koirien koulusta on ollut puhetta, esim. nettivideoina koulutv:n tapaan tai koirien välisenä kommunikaationa. Koiriani kiinnostravat myös mahdollisuudet olla mukana tietokoneistuvassa nykymaailmassa.
Voisko tuosta arvioida, että kirjoitustaito kuin ekaluokkalaisen ja näkökulma kuin lottoavan aikuisen?

Perjantaina 13.9.2013

Olinkoirieni kanssa kävelyllä ja japaninpystykorvani Vaapukka käveli liikennemerkin toiselta puolelta ja minä toiselta. Vaapukka jäi istuksimaan paikoilleen ja väitti, ettei osaa tulla pois. Minä tuumin, että eihän sinun olisi tarvinnut pyrkiä minun luokseni vaan olisit katsonut, mihin hihna menee ja kulkenut sen mukaan. Siihen vaapukka, ettei koira koskaan katso hihnaa, kun se on niin ikävä katsoa koko aikaa kävelyllä, vaan elämänviisaasti kulkee ihmisensä seurassa, kun se on paljon mukavampaa, elämänviisaampaa ja koira joutuu kulkemaan hihnassa niin paljon.

Torstaina 5. syyskuuta 2013

Tavallinen koirankoulutus ei enää jaksa motivoida. Siinä koiran ja omistajan suhde on mekaaninen, ei niin sosiaalisuuden tunnelmainen kuin komentelun ja onneksi käytännön puuhan. Siihen taas on syynä, että moni koiraharrastaja on koululainen tai vasta koulusta päässyt, jolloin ihmissuhdehahmotuskin on koulumaisen mekaaninen törmäilevä. Vasta myöhemmin, kun on sosiaalisina suhteina omat ystävät ja puolisoehdokkaat ja tekemisinä jotakin itse valittua, tulee ihmissuhteista tunnevoittoiset, mieltymysten makuiset ja sitä myöten suhteesta koiraankin paremmin toimiva tunnekielellä hahmotettu. Jos koiraan on ystävälliset välit, niin kuin yleensä on nuorillakin, voi koiran sosiaalista olemusta ja tunnevirettä tunnelmoida olemuksessaan siihen tapaan kuin tunnelmoi hyvää musiikkia ja saada siten herkän toimivan yhteyden koiraansa kuin mehiläisen ja kukan välillä niityllä tai musiikin maailmoissa ylipäätään. Silloin tulee koiran ja omistajan yhteispelistä tuolla ihmisten ja koirien yhteisellä luonnollisella kielellä kommunikoivaa hienoviritteistä ja mukavasti yhteen pelaavaa. Silloin käsky ei ole äyskäisy ja mekaaninen juttu vaan tyyliin "tekisitkö sinä ystäväiseni näin" ja yhteispelikin sujuu vastaavasti poaljon paremmin! Luulisin.

Perjantaina 23. elokuuta 2013

Mutka matkassa: Banjo sanoo, että iso osa koirista, etenkin villakoirat mutta myösd monet ihan muunlaiset koirat, haluaisivat näyttää kyntensä, taitavuutensa - ja sdiksi sitten isäntä tai emäntä joutuu tekemään liikaa työitä tai opiskelemaan, kun koira manipuloi ihmisiään haveidensa tielle, siis koiran haaveiden eikä ihmisen. Josko kumminkin opettaisin Banjon puhumaan? Olisi siinä monelle koiralle reittiä näyttää kyntensä monessa jutussa, jos puhetaidon Banjolta mallista oppisivat... Kokeiltiin makupalojen kanssa: Banjolla on paljon ideaa muttei pidä melkein mitään ääntä.

Perjantaina 9. elokuuta 2013

Banjon kirjaa
Koirien treenipäiväkirja 9. elokuuta 2013
Banjo tuumi tänään, että se voisi kokeilla kirjoittaa sen kirjan, jota on mietitty, että se varmaan osaisi tehdä: muutama yksittäinen tussilla kirjoitettu sana kuten "minä" jne. ja sitten pidempiä tekstejä.
Otin paperia ja vaaleanpunaisen tussin sekä herkkupaloja, joita eilen pitkästä aikaa ostin, ja sanomalehden lattian suojaksi. Annoin Banjolle makupalan palkaksi, kun se tarttui tussiin suullaan. Yritin saada sen tekemään paperille jäljen, mutta se näkyi olevan hakemassa isompaa ideaa kirjoittamiselleen. Kun ehdotin, että se kirjoittaisi vaikkapa "MINÄ" kuten se oli pari vuotta aiemmin jo yrittänyt, niin se heti piirsi paperin ylälaitaan suoran viivan kuten englannin "I". Toista ideaa en saanut sitä ottamaan samalla treenikerralla, eipä minulla ollut ehdotuksia mielessäkään. Treenasin Vaapukan kanssa tussin ottamista suuhun makupalapalkalla.
Kehuin anjoa siitä, että treenin alku oli loistava: paljon hyvin mietittyä ideaa ja toimiva toteutus!
Mentiin aamukävelylle ja mietittiin kolmisin äänettä toki, että ehkä Banjo voisi kirjoittaa kirjeen, "HEI" siinä lukisi, tuumi Vaapukka, ja sen voisi Banjon mielestä lähettää entiselle miesystävälleni tai sitten ehkä suureellisesti Suomen Kennelliiton puheenjohtajalle, jos se sinne kelpaisi, olisihan se komeaa...

Kuvan lataaminen ei näytä onnistuvan. Ei ollut kummoinen kuva, mutta siitä näkyy, että tarkkuutta on Banjo yrittänyt vaan ei ole paljoa vielä(?) osannut.

Eihän tuo niin kummoisen näköinen paperin yläreunassa ole, mutta jotenkin suurisuuntainen tyyli. Banjo siis kertoi viivan vetämistä edeltävällä sekunnilla, että englanniksi kirjoittaa "minä", kun se on helppo aloittelijan tauon jälkeen tehdä, niin kuin olen sille joskus kertonut. Ehkä tuo siis on ensimmäinen sen tussilla kirjoittama kokonainen sana, ensimmäinen koiran kynällä kirjoittama sana, ostin sille pekonihampurilaista, Vaapukka söi myös. Ei tuo niin kummalta näytä, mutta Banjo on tosi fiksu, voisi oppia paljon! Hyvä vaalia hyvää alkua, sillä ideaa tässä ainakin oli ja käytä'nnön teot samassa linjassa idean kanssa ja toimivia, joten jonkin verran motorista harjaanusta tussin käytössä, niin Banjo saattaa jo osata sitten pian paljon.
Joitakin viikkoja sitten sanoin Vaapukalle, että jos se olisi harjoitellut tussilla kirjoittamista nämä kaksi vuotta, mitä meillä on ollut taukoa, niin se olisi hyvin ehtinyt oppia ja kirjoittaa itse kirjan, jos kerran Banjo ei olisi viitsinyt. Sekö tässä innosti kirjoittamaan?
Banjo muuten tuntee nuolen. Tarkoittiko se kommunikoida, että lisää seuraa, kun ei isompaa ideaa näin äkkiä keksinyt?
Koirien kirjoitusharrastus on jotakin suurisuuntaisempaa kuin pelkkien tikkuviivojen piirtely. Siinä rakennetaan pohjaa, jolta ihmiset voisivat oppia eläimiltä kaikenlaista hienoa, kovin vaativantasoista älyllisesti ihmisille. Luonnolliset hahmotustavat, joita luonto, tunteet, tunnelmataju, elekieli, musiikki, vaiktelmien kieli jne. ovat, ovat ajattelukyvyn perusta, sen kivijalka, jonka varaan äly rakentuu, siksi eläimiltä, etenkin villieläimiltä on ihmisillä paljon oppimista. Koirien kirjoitusharrastus ei siis rakennu palikkamallisen hahmotustavan varaan vaan koettaa etsiä reittejä, joita pitkin rakentaa osaamista elämille ja suurempaa eläinmäistä älyä ihmisille, ja toki lemmikkikoirille myös, ja työkoirille mikse3i myöskin, vaikka poliisikoirat taitavat olla aikamoisen fiksuja.
Banjo ei muuten lue englantia, tämän yhden jutun se vain oli kuullut minulta.

Onkohan sittenkään hyvä, että koira kirjoittaa kirjan? Eikö silloin vain turhaan opeteta lukuisia koiria, apinoita, kissoja, papukaijoja ja delfiinejä lukemaan, kirjoittamaan ja ylipäätään opiskelemaan ihmisten juttuja ihmisten tapaan, joskus ikävinkin keinoin, ikävät ja typerät ihmiset, jotka eivät osaa eläinten kieltä. Eikö silloin ole menty juuri väärään suuntaan? Oli tarkoitus opettaa ihmiset KUNNIOITTAMAAN ELÄINTEN ÄLYÄ ELÄINMÄISISSÄ ASIOISSA, ei ihmisten jutuissa, oi tarkoitus opettaa ihmiset ottamaan mallia eläinten viisaamista kokonaiskapasiteettia kasvattavista tekemisentavoista ja eläinten suuremmasta elämänviisaudesta, luoda tie parempaa, kohti terveempiä luonnollisia rikkaita elämäntapoja. Eikö siihen sopisi paremmin suoriutuminen joissakin eläinmäisissä taitotempuissa?! Todellakin.
Monet koirat haluavat osallistua ihmisten elämänpiiriin ja haluavat statusta ja vaikutusvaltaa omaan elämäänsä ja ihmisperheensä elämään. Haluavat siis oppia ihmisten juttuja liikaakin, missä vaarana on koiramaisten elämänviisaiuden vahvuuksien menettäminen.

Tulipa tästä mieleeni, mitä olen eläinten näkökulmaa opetellessani mm. uutta oppinut. Koirathan siis nostavat koipea ja merkkaavat, jättävät viestejä toisten koiries luettavaksi kuten "Tässä kulki äsken iso koira ohitse, huh!" ja toki, että "Banjo tässä, tällanen kuivakka aprikoosinharmaa nelivuotias urosvillakoira, älyllinen ja taiteellinenkin." Elikkä tuon siis opin, että mitä vietejä jättävät ja ainakin osin miten: Pissaan erittyy hormoneja juuri sillä sekunnilla kun koira pissaa, mistä toiset koirat tuntevat tuon tunnetilaa kuvastavan hajun. Eli iso musta koira on äskeinen säikähdys ja sitten leppeämpi, että huh meni ohitse -ilmapiiri ja "tässä näin" on leppoisa tässä oleillaan ilmapiiri siinä kontekstina. Ja tuo, millainen koira merkin jätti on samanlainen juttu kuin ihmisen olemus, joka kertoo tyypillisen elämäntavan, jolla on tyypillinen tunnevirrensä ja elämänpiirinsä, reaktiotapansa, sosiaalisuudentyyppinsä, kiinnostuksensa piiri jne. jolla kaikella on oma tunnelmansa ja siis myös elämän tuolla tapaa virittymisen & olojen ja tilanteitten haju, hormonaalinen ja tunne-elämää kokonaisuudessaan kuvastava hajujen kirjo. Mielenkiintoisdta mielestäni. Näin ovat koirani olemuksellaan kertonweet kävelyllä käydessämme vähitellen kuvan muokaten ja lisää selittäen. Jotain sukua se on sille, miten varpuset viestivät olemuksellaan ja viserryksellään elämänsä kuvioita ja nykyhetken oloa.

Lauantaina 27. heinäkuuta§ 2013

Kävin eilen katsomassa Sirkus Florentinon esitystä: valtavasti lapsia, leppoisa meininki ja mukava tunnelma. Tuntui kuin temput olisivat olleet helpompia - tai paremmin osattuja - ja näyttävyyteen satsatun, kun oli tanssimaisuutta yms.  Eläimiä oli paljon sekä ilma-akrobatiaa, jossa nostettiin köydellä tai vaijerilla ylös kieppumaan, sekä pelle-esityksiä. Hivaa oli, mutta kotona koirat vain flegmaattisesti loikoilivat. On kuin sirkustreenimme aika olisi ohitse ja nyt kiinnostavat vain amppari ja muut luonnon ihmeet sekä tavallinen elämämme piiri. Vaapukka on mm. toiminut minulle mallina, kun olen opetellut maalaamista, ( ks. http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html ).

Koirani vaikuttavat edelleen Sirkus Finlandia -orientoituneilta, vaikkei Sirkus Florentino niitä motivoi. Ilmeisesti niitä kiehtoo taitotempuilla brassaileminen eikä mukavaa viihdettä lapsille, vaikka esiintymistaitoja Sirkus Florentinolta varmaan voisi oppia...
Laitoinko jo tämän linkin: Vikkejä sirkusharrastajille http://sirkusharrastus.blogspot.fi/ . Joitakin vikkajä sirkusharrastuksesta yleensä siihen keräsin blogimuotoon, mutta ohimennen tehty vain.

Tavallaan kai on niin, että jos haluaa sirkukseen, pitäisi kysyä sitä sirkuksesta hyvissä asjoin, mutta meille kävi niin, ettemme saaneet mitään esityskuntoon, siis minkäänlaiseksi esitykseksi kelpaavaksi, ja temppuja olisi mielestäni pitänyt olla kirjo, jotta niistä olisi voinut valita sellaisia, jotka sirkuksen mielestä hyvin sopivat esitykseen, ja jotta ei olisi ollut niin valtava urakka saada toivotunlaista esitystä kasaan, kun peruselementtejä puuttuu, niin kuin koiriltani vaikka hyppy renkaan läpi ja sen edellyttämä toimelias agilitymainen meno, ei niin, etteikö niitä olisi kai oppinut, mutta nyt ei harjoiteltukaan muuta kuin noita virittäytymisluonteisia taitotemppuja kirjoittaminen, soittaminen ja pallolla tasapainoilu. Jaa, mutta nyt on yli kaksi vuotta sitten, kun treeni katkesi, ja vaikka sirkustreenistä on jäänyt mukavat muistot, nykyään koirat sen kun vain loikoilevat, kun niille mainitsee sirkuksen, kun taas ennen ne panostivat täysillä, kai Sirkus Finlandia niitä kiehtoi ja temppujen vaativuus. Kun alkoi olla tempåpuja melkein valmiina, tuli jonkinlainen riman ylittämisvaiheen kyllästyneisyys, että eikös tämä tässä jo ollut, nyt vain laakereilla levätään...

Tiistaina 18. kesäkuuta 2013

Katselin tuota blogini osoitetta fttp://lukevatkoirat.blogspot.fi . Sirkusharrastukseni alussa mainitsin ääneen koirien jo hyvin osaaman tempun, jonka ne olivat jo pentuina oppineet, ja muu harjoiteltava jäi sen yli, mikä teki siitä hienoa ja sirkusmaista. Sirkustreeni katkesi, kun mainitsin osattuina temppuina koirien joten kuten osaamat uudet temput kirjoittamisen ja pallolla tasapainoilemisen.

Perjantaina 14. kesäkuuta 2013

Rapsutin tässä Vaapukkaa ja muistelin, että on hieno kuva siitä, kun se luki intiaanisatua Miten preeriasusi loi ihmisen. Kysyin siltä, mitä jos preeriasusi olisi luonut ihmisen, niin miten se olisi luonut toisin? Kaikille ihmisille olisi koira sydäntä lähellä. Entä koirat? Koirat voisivat hyvin.
Mietin, että mitä jos saataisiinkin se pitkälti toteutettua, katsotaanpa... Blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi on käsitys ihmisten ajattelukyvystä, joka korostaa terveitä luonnonläheisiä elämäntapoja villieläinten tapaan älyn perustana. Mitä jos ihmiset saataisiin uskomaan se, niin eikö silloin suhde koiraan olisi hyvä liian työnteon ja liian koulunkäynnin pilaamattoman elämäntavan läheisin esimerkki ihmisille, ihan siinä vieressä. Ja jos olisi koira sydäntä lähellä, niin olisi ihminen fiksu, taitava ja onnellinen tuon älynkäsityksen valossa. Pärjäisi hyvin elämässään ja maailmassa ja siihen on motivoitunut, siksi vakaumuksellisemmin rakastaisi koiraansa eikä pitäisi tuota rakkautta puppuna vaan elämänsä perustana tässä modernissa maailmassa.

Perjantaina 17. toukokuuta 2013

Suhteeni eläimiin on vähän kuin oravaa ruokkivan ihmisen asenne. Tai undulaatinomistajan, joka pitää undulaatteja kuniina tyyliltään ja elekieliseltä kommunikaatioltaan, arvostaa sitä, jos undulaatit oppisivat puhumaan, ja haaveilee siitä, että ne opettaisivat hänet laulamaan. Olen aina ihaillut villieläimiä, mielestäni ne ovat ylivertaisen taitavia.

Keskiviikkona 3. huhtikuuta 2013

Kokeiltiin taas pallolla tasaqpainoilemista. Tällä kertaa oli taas uusi idea: koira kuuntelee palloa, mutta liikuttaa sen tassuillaan alleen oman painopisteensä suuremman hitauden voimalla. Banjo tuumi, että näin se varmaankin toimii. Vaapukalla oli Banjoa parempi tasapaino, mutta se ei niin paljoa liikuttanut palloa - saattoi kyllä johtua siitä, että näytin mallia eteen-taakse-liikkeestä ja sen tasapaino horjui sivulle, mitä se ei ollut etukäteen kokemuksellisesti miettinyt.

Keskiviikkona 27. maaliskuuta 2013

Näin tänään kaupungilla kaksi opaskoiraa jamenin juttelemaan, olivat kuulemma opetettavina. Kerroin opettaneeni koiriani sirkukseen ja Banjon olevan harrastunut puhumaan opetelemisesta, mistä voisi olla hyötyä opskoirille. Selitin jotakin siitä, miten koira oppii puhumaan, ks. muutamat viimeisimmät blogimerkinnät. Ainakin tuo osaavan oloinen kultainennoutaja näyttäisi oppivan puhumaan parilla ihan lyhyellä opetuskerralla. Mutta taidon vakiinnuttaminen onkin sitten ihan eri juttu. Kotona jäin miettimään, että mikä tuossa on, kun temppuja osaan opettaa, mutta en saa niitä vakiintumaan - siinähän olisi kultaisessanoutajassa hyvä malli vakiintuneeseen osaamiseen. Se menee kai tyyliin "Yleensä osaat tämän." vähän niin kuin koululaisten oletetaan oppivan. Koetin soveltaa tuota koirieni puhumaan opetteluun: yleensä tavallisessa mielentilassa ollessasi omaksu tällainen asenne, niin iniset luonnostaan, kuin kiihtynyt, tekemisen keskellä oleva aseene(mielentila. Koirani tuntuivat tuumivan, että niin se voisi sujua, mutta eivät kokeilleet kuin mielessään vain: Vaapukka lauluun ja Banjo puhumiseen. Tuosta opaskoirien opettamisesta vielä, että täysin katsomiskeskeisenä luonteenlaatuna (joka haluaa eräoppaaksi tai taidemaalariksi, kun niissä töissä saa katselle niin paljon!) en sopisi sokeiden opaskoiria kouluttamaan, mutta jos koira voisi noin nopeasti oppia puhumaan, niin voisinko keikkaluonteisesti opettaa vaikkapa tuota temppua opaskorillekin?

Sunnuntaina 17. maaliskuuta 2013

Mutta lähinnähän nuo ovat seurakoiria: kivoja keskustelevaisia ja välillä riehaantuneita.
OIskohan, kun onb pikkulinnuista, perhosista, puista ja kukista otettu sosiaalisen vaikutelman varassa mallia, niin se on jotenkin hienompi, tunteidenmukaisempi tekemisen- ja elämisentapa, joka jättää sirkuksen varjoonsa. Treeni ei ole enää paljon kiinnostanut koiria, mutta kun Banjoa komentaa, se tulee sirkuspallille odottamaan, mikä on ihan uusi tapa ja jotenkin sirkustyylinen. Tarttisko löytää jokin uusi erilainen treenitapa, vaikkapa suunnittelemattomampi, enemmän hetken mukaan toimiva...

Voiko olla, että kun otin pari vuotta sitten kuvan, jossa Vaapukka on pallolla ja Banjo kirjoittanut hienontyylisesti "sirkus", niin kuvasta näkyi, että kummallakin koiralla on oma sirkusnäkemys, jonak mukaan ne treenaavat. Siirryttiin "Tee tämä"-tyyppisestä komentelukoulutuksesta jonkinlaiseen älykkääseen yhteistyöhön, nyhteiseen harrastamiseen, ati ammattinahan koirat sitä ajattelivat. Jos yritin jatkaa liian ohjatusti, niin meni pieleen, treeni jumiutui. Teettämisen sijaanolisi pitänyt olla elekielinen keskustelu ja omin päin tekeminen.

Lauantaina 16. maaliskuuta 2013

Koirani Vaapukka ja Banjo ovat hyviä ystäviä keskenään, kovin ajattelevaisia ja jotensakin tasaveroisia. Banjo on kai ihmismäisissä asioissa fiksumpi kuin Vaapukka, mutta Vaapukalla on pystykorvamaista viisautta. Vaapukka on vahvempi kuin Banjo ja puolustaa Banjoa eikä lähes koskaan ryövää Banjon ruokia vaan riittää, että Banjo vahtii niitä rauhallisesti, niin Vaapukka odottaa vuoroaan pitkäänkin. Koirani naivat mielellään keskenään, poikakoiria kun ovat ja elämäntovereita. Vaapukka haaveilee pennuista ja on aina kovin paapovainen kaikkia kohtaan. Banjo taas on suorituskeskeisempi ja älyllisempi.
Minä suhtaudun niihin vähän samaan tapaan kuin muihin lemmikkieläimiin ja pikkulintuihin sekä kukkiin ja puihin ja välit ovat ystävällisen huomioonottavaisen keskustelevaiset, mutta samalla jotenkin katselemiskeskeiset. Kun maaliskuun alussa 2011 aloin harrastaa vesivärimaalausta, Vaapukka ryhtyi malliksi ja on opettanut minulle monta juttua maalaamisesta. Se näyttää olevan kovin tyytyväinen opettajanrooliinsa, ja mielenkiintoisen monipuolistahan maalaaminen on. Voiko olla, että se on yksi syy siihen, miksi treeni tuntuu laimeammalta kuin aiemmin: maalaamisen oppimisessa ja opettamisessa on ollut haastetta.

Perjantaina 15. maaliskuuta 2013

Ollaan ehkä kerran päivässä treenattu makupalanmurenilla puhemielikuvia ja äänentuottoa ja laulusta samoja juttuja, laulu yleensä etusijalla. Vaapukka on yleensä ollut innokkaampi ja Banjo vähän kuin seurana. Mutta Vaapukkakin on ollut jotenkin vaisu, kun treenin lisäksi sille ei ole jäänyt paljoakaan mietittävää oppimisessa. Entisistä vuorista on tullut mitä lie maaston kohoumia ja treenimotivaatio on laimentunut sen myötä paljon. Tavallaan tuo laulutreeni on kuitenkin ihan kivaa.
Mietin tässä miten koirille opetettaisiin hyvä ajattelukyky: Tarvitaan näkäaistin rankennehahmotus kuin luontoa katsellessa. Siihen tapaan katsellen havainnot elämän ilmiöistä muodostavat rakenteisen objektiivisen maisemakartan. Suomenpystykorva kai osaa tämän hyvin. Lisäksi pitäisi koiran olla jotensakin elämänfilosofinen: mitä nämä kokemuspiirini tai tämänhetkisen keskittymiseni rajoilla olevat ilmöt ja tuntemukset ovat, mitä ne kertovat maailmasta ja elämästäni, millaiseksi maisema laajenee, kun ne ottaa mukaan dynamiikkoineen, vaikuttavine ympäristöineen? Eli kuva pitäisi laajentaa niin, että siitä näkee kaiken olennaisen, mieluummin liikaakin kuin yhtään liian vähän. Ehkä suomenpystykorva kelpaa sellaisessakin malliksi, en tiedä. Koivua katsellessa mieleen tuleva elämänviisaus on kai tämänsuuntaista mutta vielä taitavampaa. Josko nuo ovat elementtejä, joista osaa koiralleen viestiä mallia näyttämällä, esim. katselemalla koivuja ja kuulostelemalla näkemystöään kuin jonkinlaista maisemakuvaa.

Maanantaina 11. maaliskuuta 2013

Banjolla on tapana harjoitella puhumista aina kävelylle lähdettäessä, kun se odottaa oven avaamista. Se ei harjoittele yksittäisiä sanoja tai äöännähdyksiä vaan aina kokonaisia tokaisuja, joista tyypillisimpiä ovat "Etkö sinä ollenkaan ymmärrä minua?2 ja "Kylläpä sinä olet tyhmä. Tyhmä! Vah!(tunnetilaa kuvaava äännähdys kuin varhaisteinin turhautuminen vanhempiinsa)" sekä "Rappusia...". Koira puhuu ihmispuhemielikuvansa varassa, ei kirjoitetun kielen tapaan niin kuin ihminen usein miettii puhetta. Intonaatiot, painotukset ja rytmit ovat sen ilmaisussa tärkeitä. Jos koiran puhetaito jostain jää puuttumaan, se ei luultavasti liitä puhemielikuvaansa äänenväriä muuttavaan herkkään ilmaisuun ja reaktiivisuuteen - eli ininä jää ilmaisusta ja puhemielikuvasta erilleen, mutta kun ne kytkee yhteen, ääntelee puhemielikuvansa ohjaamana, niin syntyy jonkinlainen epäselvä puhe. Koira saattaa usein sanoa kaksi erilaista tokaisua puolisksi päällekkäin. (Jos koira vaikuttaa liian tyhmältä, jotenkin lättänältä, kehotus katsella paljon puita auttaa.)
Vaapukan laulumielikuvat ja jotkin laulua tavoittelevat äännähdyksetkin ovat tosi kauniita.

Sunnuntaina 10. maaliskuuta 2013

Kokeiltiin makupalanmurenpalkalla kummankin koiran kanssa samalal kertaa puhe- ja lauluäänen muodostamista. Idea alkaa jo olla niille selvillä. Seuraavaksi ääntä lisää ja haukahduksiksi muuttamisen vähentämistä. Osa haukahduksista tulee koirien sosiaalisesta maailmankuvasta, kun muut koirat aina haukkuvat, niin se on niille itselleen ainoa sosiaalisesti itsestäänselvä vaihtoehto. Selvästi puheen ja laulun opettaminen äännähdysten osalta edellyttää, että samalla luo kuvaa siitä, miten muut koirat voisivat myös oppia puhumaan ja laulamaan. Puheääni on pollea puhunpa vaan juttu ja laulu taas kylläpä tunteet ovat kauniita haluan ilmaista niitä niin että tekin kuulette -juttu.

Lauantaina 9. maaliskuuta 2013

Ilmeisesti sirkustreeni tapasi vaatia meiltä tosissamme ponnistamista, mutta nyt pari vuotta myöhemmin olemme niin montaa ymmärryksen kannalta vaativaa asiaa harrastneet, vaikkemme olekaan treenanneet sirkusta, että opit tuntuvat pienehköiltä emmekä uppoa tekemiseen vartin keskittymistä enempää, vaan enempää yrittäessä tyyli lättänöityy, kun ei enää ole tekemistä. Tänään ei ole treenattu, kun olen miettinyt muuta, mutta illalla pidin koirille esitelmän maamme elinkeinoista, hallinnosta, yms., koska ne olivat kiinnostuneita aiheesta. Niiden puheenymmärrys on erinomainen ja tuntuu, että niille tosiaan karttuu yleissivistystä tällaisista ihmismäisistä aiheista. Ehkäpä oppimisen kannalta sopivasti etenevä koirien koulu ottaisi aina uuden aiheen ja olisi 1-3 krt viikossa vartin tai joskus jopa puoli tuntia. Vaikka yleensähän siihen tulee kuukausienkin taukoja, kun kiinnostus on muualla ja motivaatio tauolla.

Perjantaina 8. maaliskuuta, sirkuspäiväkirjan 3. päivä

Pari vuotta sitten kun treenattiin, niin koirani sulattelivat uusia temppuja yms. isompaa opittavaa päivän tai kaksi. Nyt näyttää siltyä kuin oppisivat tunnissa tai kahdessa sulattelyaikaa. Eli tsemppiä pitäisi pikemminkin vähentää ja lisätä lomailua.
Tänään ei olla treenattu, kun tuntuu siltä, että pitäisi olla jotakin isompaa missiota eikä vain joku pikku temppu. Kai pit'isi ottaa tehtäviksi nuo tyylijutut, että miten ihminen voi oppia koirilta, etenkin laajemmin ihmiset koiriltaan.
Illalla otettiin makupalanpikku paloilla Vaapukan kanssa lauluäänentuottoharjoitus ja samaan aikaan Banjon kanssa puheäänentuottoharjoitus. Banjo tarvitsee rohkeutta puhumisen äänentuottoon ja Vaapukka jonkinlaista tekemiseen tempautumista.