Sirkuspäiväkirja 2013

Katsoin eilen ohjelmaa ihmistornien rakentelijoista. Heitä on koillis-Espanjassa Catloniassa ja he ovat kulttuurillisesti erikoistuneet jopa 8-kerroksisten ihmistornien rakentelemiseen, joiden ylimmäisimpänä kerroksena ovat lapset. Taito pudota satuttamatta itseään ja muita on taidon olennaisin osa ja lapsesta asti he ovat koko ajan, kaikissa elämänsä ympyröissä keskittyneet huolehtimaan siitä, että jos putoavat tornista, mitä usein tapahtuu., niin putoavat satuttamatta itseään tai muita, pudota viisaasti. Itse tornissa kiipeily ja tornin osana oleminen on kuin tanssi: rentoa positiivisten tunteiden mukaista sosiaalista ja monipuolisesti viisasta täysin hetkessä reaktiivisesti elävää ison kapasiteetin puuhaa. Niinpä hew rakentavatkin mieluiten huojuvia torneja eivä5tkä jäykkiä vaarallisia. He pikemminkin tasapainoilevat elävän ihmisen harteilla ottaen kaikki muutkin tornissa huomioon, kuin mitenkään tarraavat kiinni tai jäykistyvät, mikä olisi kovin cvaarallista.
Näköjään tein oikein, kun koirille ensin opetin putoamista pallolta satuttamatta itseään. Sehän on turvallisen harjoittelun perusta. Nyt ihmistornimallin avulla sain Banjonkin tajuamaan, ettei jäykin tassuin pallolla. Tekisi mieleni taas treenata oma sirkustemppuesitys, mutta pallo ainakin on vielä tyhjennettynä lutussa niin kuin viimeisen vuoden verran. Mutta innostuksen puuskan tuosta ohjelmasta sain, jotenkin treeni-innon langanpä'äsätä kiinni. Kai minua niin kovin kiehtoo sirkus, haluaisin sen ammattilaiseksi, vaikka silloin joutuisin kiertämään ulkomaille, vaikka olisi päässyt puolekti vuodeksi Sirkus Finlandiaan, vaikken siis ole päässyt, olenpahan vain haaveillut siitä viime vuosina. Mutta jokin sirkustemppuesitys olisi siis kiva. Jokin missä näytettäisiin, miten koirat ja eläimet ovat hienompia kuin ihmiset ja mitä kaikkea niiltä voi esim. oppia ja miten, ja miten alkaa harrastaa oman koiiransa kanssa jotakin samantapaista, jos innostuu esityksestämme. Meiningillä siis olisi paljon väli'ä. Se luo temppujen perustan ja mallin muille. Hyvällä huomiolla, jonka hyvä mieli tuo, tekee temput helpommin ja näyttävämmin ja oppii uusia hienoja temppuja. Ehkä treenimme kaatui siihen, ettei koirien hienoiksi kokemia temppuja ollut enää treenattavana, niin niiden huomio ja motivaatio hiipuivat. Nyt jos ottaisi Vaapukalle ohjelmaan laulamisen opettelemisen - sillä on hienot laulumielikuvat, mutta se ei tuota mitään ääntä, kun taas Banjo pitää liikaa meteliä laulajan tapaan - ja Banjolle pallon taiten vaikkapa tuon tornimallin mukaan, niin olisiko silloin kummallakin koiralla jotakin hienoa, joka nostaisi treenin tason korkeammaksi.
Erillisten temppujen sijasta olisi opeteltava kokonainen näyttävä - siis taiten tehty ja malliksi kelpaava - esitys, jolloin meininki on olennaisin: se luo suorituksiin perustan, ikään kuin tuo lähgestymisen temppua kohden oi8kein ja positiivisen mielen, jo9nka avulla tempun tekee monin verroin suuremmalla taidolla ja tyylillä.
Itse mielelläni harrastaisin liikuntaa ja opettelisin omin päin tanssimaan. Esiintymisessä on minulla itselläni paljon harjoiteltavaa. Katsomon seura tuo silmät auki istua möllötän - meiningin, jonka läpi pitäisi jotenkin osata rakentaa näyttävä esitys, mikä kai käy uppoamalla tekemiseen, joka katsomisen kohteena on. Myös koirien "keskityn, seuraan ohjeita, tuleekohan näin hyvä" -meininki on tosi olla möllöttävän näköinen, kun se tulee minulle koiranohjaajalle vaikutteena. Olisikohan tuo koirien oepteltava, niin saisin olla siivellä, kun ne lisäisivät liikkuvaisuutta asenteeseensa?
Josko tämä sirkustreeni tästä? Vihdoin. Kai nuo ihmistornien rake3ntelijat olivat kyllin sirkuslaisen tapainen omistautunut malli meille...

Kävin kaupungilla on ostin 3€:llä violetinpunaisen ruukkukrysanteemin, koska kukat kivan tunnelmaisinaantavat elämänviisautta ja voimia. Kun sirkustreeniin tuli katko, niin se on häirinnyt nyt jo kaksi vuotta, joten kaikki keinot käyttöön vain nyt, kun näyttää siltä, että treeni voisi taas jatkua. Tunneviisaampi on kuin fyysisesti hyväkuntoisempi: jaksavaisempi, elämänviisaampi ja hyväntuulisen onnistuvainen eli voi siitä kukasta hyötyä olla.
Kaupungille lähtiessäni näytin koirilleni mallia siitä, miten temppukeskittymistä voisi avartaa taiteellisempaan tenhoavampaan eläväisempään päin. Takaisin tullessani huomasin tyylini jo jotenkin auenneen vähemmän olla möllöttäväksi ja ei niin totiseksi. Kai se tuosta muutaman juttukerran voimin...
Kohta kotia palattuani Vaapukka oksensi, se valitti esiintymisjännitystä, tuumi treenin siihen viimeksi katkenneen. Käskin sen välttää mallin ottamista koululaisista, sillä koululaiset potevat esiintymisjännitystä kovasti. Paljon parempi malli sen sijaan ovat kesäiset kovakuoriaiset, jotka aistit auki onnellisina puuhailevat omia käytännön juttujaan. Juuri sillä tavoin syntyy hyvä työn jälki sirkuslaisellekin.

Aiemmin treenatessamme Banjon tyyli oli usein leiskuvainen komea, kun taas Vaapukan koulumainen lättänä. Siinä on varmaankin kyse eroista esikuvissa. Ihminen ja koirakin kehittyvät vuosien ja vuosikymmenenkin tai kahden kuluessa suurimpien haaveidensa suuntaan, paljon pidemmälle kuin tavallisina harrastajina kykynevät, sillä suurimpiin haaveisiinsa mukautuu lähes varauksettomasti täydellä sydämellä saaden hengenkin oikein, ja henkihän on tuon aihepiirin asioiden oikea paras tekemisentapa ja muotoilu, se tuo oikeanlaisen elämäntavan, lähestymistavan, takemisentavan ja huomion piirin sekäö kiehtoutumisen oikeista asioista oikeaan tapaan. Siinä, missä koululainen ehkä on koulun latteaksi värjäämä vähän kaikessa, voivat kuitenkin hänen mielikuvansa hyvästä tekemisentavasta kehittyä esim. koirien sirkusesitystä katsellessa, ja noiden muistikuvien, haaveiden suuntaan hän sitten vuosien myötä kehittyy, vaikkei alku olisi sellaine ollenkaan. Hyvä tekemisentapa on usein koiralle paljon helpompi omaksua kuin aikuiselle ihmisille, mutta se on samanlainen molemmille: aistit auki, hyvällä hengellä, inspiroituneesti,... Koira oppii isoja juttuja paljon nopeammin kuin ihminen siksi, että sen ajattelun ja sosiaalisuuden kieli on luonnollisempi kuin kouluja käyneiden ihmisten. Silti ihminenkin oppii, mutta joutuu aloittamaan huonommista lähtökohdista kuin eläimet.

Sirkustyylimme kehittyi treenin aikana 2 1/2 - 2 vuotta sitten aikamoisen paljon ja osin senkin jälkeen mielikuvissamme. Koirilla on ollut paljon omaa näkemystä näyttävästä sirkustyylistä ja ne ovat saaneet jäädä aihioina kehittymään treenin ohessa, kehuttuina. Minulla on taas ollut osaamista siinä, miten ei jäädä jumiin johonkin tiettyyn taitotasoon vaan jää koko ajan paljon kehittymisen varaa. Aluksi sirkusmielikuvat olivat simppeleitä kliseitä kiuten värikkäät renkaat. Kokeiltiin muutamia mieleen tulleita yhdistelmiä ja temppuja ja katsottiin, syntyisikö niistä oikeaa tyyliä. Aihioita ei hiottu loppuun vaan jätettiin koko aihepiiri kehittymään mielessä niin, että siitä kasvoi monin verroin laajempi ja näyttävämpi. Koirien omista näyttävistä tyylitempauksistA AINA kehut arvostavasti, mutta ilman painostusta jatkaa sillä tavalla, jolloin tyyli olisi voinut urautua ja lättänöityä. UUsista aluista kasvaa paras taitotaso, kun mielenkiinto onerinomainen ja liikkeet eloisat.

Kun Vaapukka joitakin kuukausia sitten luki historiankirjasta keskiajasta, se kuvien soljista päätteli, että 1000-luvun ihmiset olivat olleet teknologiauskoisempia kuin nykyihmiset: uskoneet tulevaisuuteen metallien ja rakentelun parissa. Ylipäätään koirillani näkyisi olevan hyvä ymmärrys siitä, mitä opiskelevat, ja ne voisivat omalla tavallaan olla malleina koululaisille niin, että mielikuvat koiranäytöksestä auttaisivat oppimisessa ja oman ymmärryksen kehittämisessä. Esitys voisi olla luomassa mielikuvaa siitä, miten koirien ja eläinten ymmärrys on edullinen vaikute ihmisten ymmärrykselle. Esitys voisi luoda mielikuvaa koirankoulutuksesta jonakin, missä ihmisenkin ymmärrys lisääntyy ja molemmat osapuolet kasvavat täydempään elämään, vaikkeivät harjoittelisi ollenkaan samanlaisia temppuja kuin mitä näytöksessä on: meininki on tärkein! Samoin se, että opettaa tavalla, joka saa temput onnistumaan, eli perustoimintoelementeistä hyvällä huomiolla ja hyvällä tuulella toimivia kokonaisuuksia ja tekemisen iloa,
onnistumisen ylpeyttä tavoin, joista muut voivat ottaa mallia ja oppia niin paljon, kun peruselementit kopioivat.

Treenitaukoa on ollut kaksi vuotta, se on niin pitkä aika, että tiedän kokeilemattakin, ettei treenin jatkaminen noin vain onnistu, vaan on koko treenaustapa rakennettava alusta uudestaan. Onneksi koirani ovat motivoituneita ja ottivat oman osansa tehtävästä vastaan vakavalla miellellä. Tehdään ensin vähän jotakin ja katsotaan, josko sen ympäriltä saisi joitakin alkuja, kenties jotakin lupaavaakin. Tehdään muutama erilainen alku ja katsotaan, josko niiden ympäriltä kertyisi kokemusta ja näkemystä, joiden varaan hyvä treenitapa rakentuu.
Nyt kävelylle otin makupalan ja Banjo pomppi kahdella tassulla sen saadakseen, Vaapukkakin vain vähän havahtui, että olisiko jotakin asiaa: noin pienistä aluista on lähdettävä rakentamaan treeni-intoa ja hyvää treenaustapaa, eli aistit auki vain, motivaatio hyväksi, koiran omalle näkemykselle paljon tilaa kaikessa ja tyylivariaatioille heti alkuun tilaa, sillä niiden varaan rakentuvat uudet vaikeammat temput ja suurempi taito sekä näyttävyys ja mahdollisuus yleisön kiehtoutua ja oppia esityksestä jotakin. Variaatio on ikään kuin uude3n kuviotyypin alku: uuden taidon tuominen kuvaan. Esityksen ei toki tarvitse olla kaavamainen, ei saakaan, vaan on osattava tehdä tilanteen mukaan hieno, ja siinä on koiran oma näkemys arvokas.

Luulen, että meillä on nyt juuret Savonlinnassa. Treenaaminen muualla ei sujuisi ollenkaan yhtä hyvin. Joka paikkakunnalla on oma meininkinsä, ihan erilainen kuin muualla. Mikä sujuu täällä, ei välttämättä sujuisi maata keirrellessä. Pääkaupunkiseudulla oli treeni jotenkin tekemällä tehtyä "nyt tää niin kuin treenais tokoa, teepä tällanen, jep". Täällä SAvonlinnassa koira ikään kuin kasvaa uutta temppua kohden, kuin kukka että ai tuossahan on sinulla kiva, teepä siitä uusi mestaritaidonnäytteesi, ja koira unelmoi ja kasvaa uudenlaiseksi taitavammaksi ymmärtäväisemmäksi, elämässä onnistuvammaksi, jotenkin siksi, kun sen jättää rauhaan, kulttuurikin jättää sen rauhaan. Muualla reunat ikään kuin leikkaavat oman rauhan pois: pois oman tahdin, mahdollisuuden kehittyä omia teitään ja oman näkemyksensä mukaan - siksi, että on liian muuta palikkapäätä, jotka rvostavat rakennetun suoria viivoja, sen idioottitasoa, luonnon ja puiden monimuotoisen rikkauden sijaan, luonnon vapaasti kasvamisen ihanteen sijaan.

Täytin sitten kumminkin jo tänään pallon ja kokeiltiin Banjon kanssa heti. Sanoin sille, että koira pysyy paikoillaan ja tassuillaan siirtää pallon alleen niin, ettei putoa. Sillä oli jotain oikeaa ideaa ja osin vanhasta muistista jäykät tassut silloin tällöin. Minä olin kuin kohmeessa, kun oli treenitaukoa ollut ja en oikein osannut olla hetkessä mukana koulutuksen kannalta vaan vain yritin arvioida tilannetta. Kokeiltiin Banjon kanssa muutaman kerran ja sitten kahdesti Vaapukan. Vaapukka muisti meditatiivisen tapaisen mielentilan aiemmasta harjoittelusta ja osasi myös hiukan tassuilla siirtää palloa alleen. Se melkein pysyi tasapainossa pallolla, ihan kevyesti vain nojasi käteeni. Yritin saada sitä siirtämään tassuja niin, että ne liikuttaisivat pallon sen alle. Menee jonkin aikaa ennen kuin treenimme löytää toimivat uomat, tarttee minun ja koirieni katsella hieman, että missä mennään.
Kun treeni kaksi vuotta sitten loppui, pallo oli jäämässä Vaapukalle yksin ja kirjoittaminen osin Banjon erikoisalaksi. Nyt näyttää siltä, että molemmat olisivat halunneet opiskella kaikkea, mitä on mahdollista opiskella, ja pärjätä kaverin perässä jokseenkin samantasoisina, vaikkeivät pystyisi kilpailemaan keskenään.
Treeni on kivaa mutta oppiminen on olennaista. Siksi tämä päivä oli vain tunnustelua ja oikea treenitapa on vielä löydettävä.
Banjo keksi uuden tempun aihion: kiersi palloa kahdella tassulla ja takoi sitä rum rum - rum rum - ... Annoin sille makupalan palkaksi. Vaapukka silloin istahti pallon viereen ja kosketti sitä vuoron perään etutassuillaan ja annoin sillekin pikkumakupalan.

Kun tässä sulattelen, miten tuo eka pallotreeni meni, niin luulen, että koirani ovat aikuistuneet paljon näinä kahtena vuotena, joina ei ole treenattu melkein ollekaan. Ne ovat itsenäisempiä, niillä on parempi ymmärrys, enemmän elämänviisautta ja paljon enemmän kokemusta. Ne eivät treenaa enää orjallisesti ohjetta seuraten vaan niillä on omaa näkemystä, joka tosiaan saa asiat sujumaan paremmin. Ja niin minun roolini on enemmänkin avustajan kuin opettajan niin kuin aiemmin. Koko treeni on nyt enemmän koirieni käsissä kuin minun opettajansilmäni varassa. Aika näyttää, mitä näistä aihioista saadaan koottua ja millaiseksi uudenlainen treeni muodostuu, jos nyt saadaan treenattua, mutta ehkä kuitenkin saadaan, ainakin nyt on hyvä lupaava alku.
On hyväkin, jollei pallolla ole kummallakin koiralla samantapainen tyyli vaan kumpikin on omailmeisensä niin kuin nyt näyttää käyvän. Se on visuaalisesti kauniimpaaja mielenkiintoisempaa katseltavaa. Saadaan kaksi eri-ilmeistä kokonaisuutta. Toiselle koiralle olisi hyvä saada jokin mielekäs tekeminen tai kuvio täydentämään visuaalista näkymää ja tekemään vipinää maisemaan. Esim. jos Banjo tasapainoilee pallolla, niin se voisi poistua näyttämöltä jotakin suurta, esim. renkaita, suussaan kantava Vaapukka perässään, sillä Banjon tyyli on jotenkin pyöreä ja Vaapukan taas hiukan vaisu. Vaapukan tasapainoiluun vanha kauneuskäsitys tekisi hyvää, ehkä sen saa siihen lisättyä. Silloin Banjo voisi vaikka pyöriä pallon ympärillä tai tehdä jonkin pienemmän tempun. Mutta nuo roolit ovat auki ainakin siihen asti kunnes koirat oppivat liikkumaan pallolla tasapainoillen, ja sittenkin roolit elävät näytöksen mukana.

Kirjoitin eilen blogiini Näin opit lahjat haavealallesi http://nopeaoppisuus.blogspot.fi , että jos haluat töihin suurimmalle haavealallesi, et voi tehdä kaikkea täydellä intensiteetillä vaan iso osa tuon alan asioista sinun täytyy opetella tekemään tuon alan tavallisella intensiteetillä tuon alan tavalliseen tapaan, jotta sovit joukkoon ja jotta tekisit asiat niiden luonteen mukaan. Ehkä meidänkin treenissä tarttee ottaa monta eei treenitapaa ja tavalliset temput opetella huolimattomammin siihen tapan kuin koirat niistä yleensä hyvin suoriutuvat.