Torstaina 7. maaliskuuta 2013 - Sirkuspäiväkirja, päivä 2.

Tänä aamuna molemmat koirat lojuivat pallon vieressä pää palloon päin. Aikoessani ottaa kuvan Vaapukka nousi seisomaan ja Banjon turkki taitaa kyllä kaivata trimmausta ennen valokuvaan pääsyä, samoin huone siivousta.

Nostin Banjon sen toivomuksesta pallolle. Se yritti ohjeeni mukaan siirtää palloa alleen, mutta ohje ei toiminut vaan se valui kuitenkin käteni varaan. Selvästikin sen pitäisi muodostaa oma ymmärrys pallon liikkeistä ja sen liikuttamisesta. Tavallaan sillä on ihan ok yritys, mutta liikkeet ovat liian karkeita summittaisia ja jonkin verran liian jäykkiä, mhin kai auttaisi tsempin parantaminen ja uppoaminen kokemukseen herkänb hienoviritteisesti, jolloin kapasiteetti laajenee ja herkkyys ja ymmärrys paranevat.
Vaapukka ei halunnut heti perään pallolle, koska sillä on erilainen tyyli, on kuin eri temppu, vaikka on sama pallo.

Kaksi vuotta sitten kun treenasin koiriani sirkukseen, en ollut vielä eläissäni mitään muuta oman näkemykseni mukaan taitojen opiskelua harrastanut ja siksi koirieni opettaminen oli upea tilaisuus. Nyt olen pari vuotta harrastanut taiteiden opettelua ja nauttinut siitä. Uskomatonta, miten iso miettimisurakka voi olla muotokuvan maalaamiseen valmistautuminen, ja moni luontokuva myös! No, kun tekemistä ja oman kapasiteettini mukaista toimintaa kaipaan, niin sirkus, taide ja urheilu sekä luontoharrastus lienevät sopiva yhdistelmä minulle...

Kokeiltiin Vaapukan kanssa laulamisen äänentuottoa. Banjo tuli mukaan kerjäämään makupaloja. Katsoin Banjoa, jolloin Vaapukka sanoi vuh kuin sellainen, joka haluaa huomion sanomalleen, annoin sille makupalan murenen. Harjoiteltiin siihen tapaan erilaisia ääniä, vähän laulumaisuuttakin, äänen kuuostelua ja kauneustajun ja tunteiden mukaisuutta.
Mutta mutta ihminen on ikään kuin mykkä kun haluaa elämäänsä musiikkia, usein on työ ja koulu ja ne eivät soi ja siksi oma laulukin jää jotenkin tukahtuneeksi. Onko ihminen ollenkaan hyvä malli laulamaan opettelevalle koiralle? Onhan ihmisten laulut todella, jotka se haluaisi opetella, mutta eikö varsinaisesti laulutaidossa ole lintu ainoa sopiva malli, niin kuin ihmislaulajallekin?! Eivätkö laulujen säveltäjät ole lintumaisen musikaalisia muihin ihmisiin verrattuna, sävelet ikään kuin soljuvat purona eikä kraah-ääniä ole ollenkaan.

KokeiltiinVaapukan kanssa uudestaan äänen tuottamista makupalanmurenpalkalla/-merkein. Koira näyttäisi tuottavan tavallisesti vain sosiaalisia viestejä kehonsa etuosasta. Tunneilmaisu taas on vatsassa, joka on äänentuotosta yleensä irtikytkettynä. Koetettiin tuottaa ääntyä vatsasta tunteita ilmaisemaan. Näytin elekielisesti mallia ja juttelin Vaapukan kanssa. Lopuksi Banjokin yritti.