torstai 16. joulukuuta 2010

Torstai 16. joulukuuta

Olen vasta hankkinut koskettisoittimen. Banjo näkyy ottavan tavakseen mennä sen tuoliin istumaan, ja kun laitan soittimen päälle, se painaa koskettimia tassullaan tuottaakseen äänen. Mustat koskettimet ovatkin niin etäällä toisistaan, että koira pystyisi soittamaan vain yhtä säveltä kerrallaan – soittaisi vaikka sakura tai jotain. Vasta nyt tajuan, että videolla näkemäni ulkomaalainen sirkuskoira todella osasi soittaa hienon musiikkikappaleen. Ihmekös tuo, jos on vaikeaa kommunikoida eläinten taidoista, kun ei edes luku- ja kirjoitustaitoisen koiran omistaja heti älyä sirkuskoiran oikeasti soittavan!

Alan jo uskoa, että kyllä me voitaisiin päästä sirkukseen, jos kerran Banjo osaa kirjoittaa palikoilla vaikkapa että ”sirkus”, jompikumpi koira voisi laskea haukkumalla, ehkä jotain sirkustyylistä tavallista koirien temppua ja sitten vielä jos opittaisiin Vala tasapainoilemaan pallolla ja jompikumpi koira soittamaan sakura kosketinsoittimella, mutta tokihan siinä olisi vielä paljon treenattavaa, mutta voitaisiin melkein jo tuolla olla oma sirkus, ei tarvittaisi muita… Kiva näköala, saadaankohan treeni-intoa? Nyt ainakin on ollut taukoa, mutta jos uskoa omiin mahdollisuuksiin ja sirkusalan kiehtovuuteen riittää niin kai sitä voisi saada treenattua… Mutta varmuutta ja esiintymiskokemusta myös tulisi treenata.

Kummastuksekseni Vala oli paennut vessaan nukkumaan. Se näytti surkealta ja sanoi, että kun se ei vielä osaa soittaa sakura! Mutta kyllä sillä treeni-intoa olisi… Sanoin, että jos se oppisi tasapainoilemaan pallolla, seuraisi nuolia tai tottelisi jotakin kirjoitettua käskyä, tekisi jotakin koirien tavallisia sirkustemppuja ja vielä soittaisi sakuran, niin se olisi kyllä jo oikea sirkuskoira!

Jos Banjo oppii kirjoittamaan tussilla, se ehkä oppisi myös maalaamaan isot kirjaimet isolle paperille, mikä näkyisi esityksessä kauas, joten se voi olla yksi tulevaisuudentemppu. Aarrekartta olisi toinen treenattava lisätemppu!

Selitin Valalle ihan vain puhumalla ja käsin huitomalla, että matalat sävelet ovat vasemmalla ja että mitä kauemmas oikealle mennään, niin sitä korkeampi sävel. Sanoin myös että soittaminen ei ole ihan vain mekaaninen juttu vaan tunteella tehtävä. Sanoin, että kahta vierekkäistä mustaa kosketinta voi soittaa erikseen reunoilta mutta että kolemn ryhmässä reunimmaiset soivat reunoilta painaen mutta keskimmäistä on varmaan painettava ihan vain tassun kärjellä lähimmästä päädystä, sillä tassu on muuten kai liian leveä.

Löysin sakuran nuotit ja onnistuin muuttamaan ne mustille koskettimille. Soitin kappaleen alun teeman pariin kertaan ja otin sitten Valan syliini ja näytin sille, mitä koskettimia kuuluu soittaa ja missä järjestykksessä:
kolmesta vasemmanpuoleista kaksi kertaa ja sitten sen viereisä oikealla puolella olevaa keskimmäistä yhtä pitkään kuin nuo kaksi yhteensä
sman toisto
nousee kolmea vasemmalta oikealle ylös ja palaa takaisin alas
keskimmäinen ja sen viereinen vasemmanpuoleinen nopeasti ja sitten kahdesta alemmasta nuotista oikeanpuoleinen pitkään.
Siinä se! Soitin muutamaan kertaan koiran katsellessa ja sytmitin noin kolmeen osaan. Annoin lihapullan palkaksi. Vala vaikuttaa musiikkiorientoituneelta nyt juuri…

Nostin musiikinharrastuneen Valan tuoliin soittimen viereen ja houkuttelin lihapullalla antamaan tassua, mutta aluksi jouduin palkitsemaan ihan jo tassujen tepsuttelusta – ilmeisesti ihmismalleilla on kädet alhaalla kun taas koiran pitäisi osata nostaa tassut kovin ylös – ja lopulta sain sen nostamaan tassua niin että se raapaisi soittimen reunaa. Banjo häiritsi harjoitusta. Lopuksi soitin sakuran teeman Valalle tassumaisin käsin.

Lupasin Banjolle, että etsin sille toisen koiran soitettavaksi mahdollisen kappaleen. Nyt se on kateellinen Valalle, muuta kaipa sopu löytyy helpolla, ei nytkään kireää ole vaan odottavaista.

Banjolle valittiin alustavasti kappaleeksi Paljon onnea vain, vaikka siinä on pakko soittaa myös valkeilla – ehkä se onnistuu, kun aivan reunasta tassun kärjellä soittaa… Kiva kappale, jonka kaikki tunnistavat.

Otin lihapullan ja ensimmäisellä puolikkaalla Vala oppi nostamaan tassua tuolilla istuessaan. Toisella puolikkaalla Banjo painoi koskettimia summamutikassa ja nosti sitten tassunsa kosketinten ylle niin että katsoi mitä teki, mistä kehuin kovasti. Banjo halusi toisen treenin ja jäi tuoliin istumaan, joten hain uuden lihapullan ja tällä kertaa sain Banjon painamaan tassullaan mustia koskettimia niin että katsoi jotta tiesi tarkkaan mitä teki: ensin se painoi Paljon onnea vaan –laulun ensimmäistä säveltä, mistä kehuin että tuohan on jo laulun eka sävel!, sitten toista siinä käytettävistä koskettimista ja lopuksi huitaisi kolmatta, mihin treeni loppuikin. Vielä ei koordinaatio riitä valkoisen koskettimen harjoitteluun, mutta alku on hyvä! Nyt Banjo halusi kokeilla, osaako osua kaikkiin tarvittaviin koskettimiin, vielä se ei varsinaisesti soittanut kappaletta, koska tarvittavat kosketinten toistot ja kuviot jäivät väliin. Sitten nostin taas Valan tuoliin ja tällä kertaa se nosti tassuaan hiih että näytti jo oppineen sen tempun ja yksi sävelkin saatiin summittain valitun valkoisen koskettimen reunasta.

Banjo halusi treenata valkoisten koskettimien soittamista. Kolmen lihapullan voimalla se rämpytti koskettimia lähes holtittomasti – siihen hukkui aiempi oikea yrittäminen. Vala sai juustoa muutaman valkoisen koskettimen soittamisesta, ja sitten taas treenattiin Banjon kanssa juuston lopun voimin. Nyt ainakin on selvä, että mustat ja valkeat koskettimet on soitettava eri tavoin: valkea kynnellä aivan reunasta ja musta taas kaukaa korkealla liikkeellä, joka taas nostetaan ilmaan koskettimen painamisen jälkeen, jottei tassu raavi valkoisia yksin tein. Otin Banjon tassun kevyesti käteeni ja painoin sillä valkoista kosketinta aivan reunasta: kyllä se kynsillään pystyy soittamaan yhtä säveltä kerrallaan, mutta tekniikassa on vielä hiomista. Banjolla on kyllä paljon intoa soittamiseen! Niin on Valakin kovin motivoitunut, mutta nyt alakuloinen, kun Banjo oppi nopeammin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti