Banjo sanoo, että seuraavaksi kirjoitetaan ONNEA ihan vain noin suoralta kädeltä. Katsotaan, miten sujuu. Itse mietin sellaisia lyhyitä sanoja kuin JA ja JO, saisi Banjo nostella palikat vierekkäin. Jatkettaisiin sitten HEI-sanalla yms. ihan lyhyellä.
Kyselin koirilleni, etenkin banjolle, ekojen luokkien oppikirjoja. Kaipa yleissivistyksen hankkimisessa on helpointa kulkea sitä reittiä kuin muutkin eli koulun oppikirjojen avulla tallustaa. Kun vain jostain saisi niitä kyllin halvalla!
Banjolla oli pakki päällä, joten etsittiin Valan kanssa yhdessä yhden sanan kirjaimet ja innolla se etsikin! Kokeiltiin sitten Banjon kanssa kahta sanaa UNI ja VANHA koota ne kirjaimistaan. UNI meni hyvin, olipahan vain vähän käppyräinen, mutta VANHAsta tuli VNAHA, eli sama virhe kuin eilen mutta räikeämpänä, mistä yritin sen torumalla vieroittaa, jottei se nolouttaan tekisi alle oikean tasonsa. Muutenkin oli treenityyli ”kyllähän sä tämän jo osaat” ja hyvin se tuntui Banjon meininkiin sopivan. Ihan hyvä treeni siis, vaikka huono moodi lähtötilanteena. Kyllä Banjo oppii, kun´han ei liikaa harjoitella!
Eilen Banjon ihmetaidonnäytteen jälkeen koirat räykyttivät vuoron perään, kun olivat niin tohkeissaan, kertoivat kai naapuruston koirille tapahtumista, leuhkivat. Olin erottavinani Valan äänestä JOULU ja JUOLU useampaan otteeseen – on kuin se olisi tavoittanut puheen lahjaa sekin selittäessään Banjon erehdystä äänteissä.
Puhelimessa puhuessani Vala lähti retuuttamaan ja kuljettelemaan useampaa vaahtomuovikuutiota, mistä palkitsin sen makupaloin. On tosi kiva, että vaikkei se suostu ottamaan puukuutioita suuhunsa, sillä ei ole mitään vaahtomuovikuutioita vastaan – saadaan näytös kasaan ihan puukuutioitta! Mutta vaahtomuovikuutioita on vasta B, V, A, N ja J. Seuraavaksi ovat vuorossa L, A ja O.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti